Mikä ihmeen karnivori?

Päivitetty: 12.3.2020 07:58

Karnivoriruokavalio on samanaikaisesti uusi ja vanha. Se on uusi siinä mielessä, että se on herättänyt yhä enemmän huomiota ja kiinnostusta mediassa viimeisen 10 vuoden aikana. Se on vanha siinä mielessä, että matalahiilihydraattinen ruokavalio on aina toiminut koko ihmiskunnan evolutionaarisen taipaleen perustana. Karnivoriruokavalio ei siis missään tapauksessa ole vain ”muotivillitys”.

Tieteellä on vielä paljon tutkimista siinä, mitkä ovat karnivori ruokavalion terveyteen vaikuttavat mekanismit, mutta näitä löytöjä tuskin kannattaa jäädä odottamaan jos etsit vastauksia autoimmuunisairauksiin, ylipainoon, diabetekseen tai mielenterveyshaasteisiin. Karnivoriruokavalion kokeileminen ensin lyhyen kokeilujakson aikana (30-60 pv) on turvallista, vaikkakin sosiaalisesti haastavaa. Suosittelemmekin siis aina pitämään lääkärisi ajantasalla jos kokeilun aloittaminen kiinnostaa, jotta osaat pitää silmällä mahdollisten lääkitystesi annostuksia.

Karnivoriruokavaliota yksinkertaisempaa ruokavaliota on hankala löytää. Sen reunaehdot on helppo määritellä, vaikkakin karnivorista löytyy kaksi pääasiallista suositeltua variaatioita (lisää alla). Karnivoriruokavalio on kaikista kasvikunnan tuotteista vapaa ja monesti siinä jätetään pois myös korkeahiilihydraattinen maito, joten pohjimmiltaan karnivori on ruokavalio, jossa hiilihydraattien saanti on hyvin lähellä nollaa. Yleisimmässä versiossa karnivorismista ruokaa syödään aina nälkäsignaaleja seuraten ja ruuan määrän rajoittamista ei suositella, ei edes painon putoamista avittaakseen. Suositeltua on myös unohtaa karnivorin yhteydessä kaikenlainen pätkäpaastoaminen, makrojen, mikrojen, kalorien ja grammojen laskeminen.

Karnivorisesti syövien kokemuskertomusten mukaan ruokavaliossa on helpompaa pysyä pitkäaikaisesti kuin VHH tai ketogeenisissä ruokavalioissa, sillä alun adaptiovaiheen jälkeen mielihalut kaikkia ei-karnivoriruokia kohtaan häviävät.

Ruokavalion ylläpitäminen on helppoa ja karnivorit yleisesti kertovat, että ajan saatossa he kuluttavat huomattavasti vähemmän aikaa ruuan ajatteluun, valmistamiseen ja ostamiseen kuin minkään muun ruokavalion yhteydessä.

Voiko pelkkää lihaa syömällä pysyä hengissä?

Kyllä. Liha sisältää kaikki tarvittavat vitamiinit, mineraalit, amino- ja rasvahapot, jotka ovat välttämättömiä ihmisen biologialle ja vielä sopivissa mittasuhteissa. Liha sisältää myös kahta välttämätöntä rasvahappoa DHA:ta (dokosaheksaeenihappo) ja AA:ta (arakidonihappo), sekä reilusti kaikkia ihmisille välttämättömiä vitamiineja ja mineraaleja.

Ruokavaliosta tehtiin mm. vuonna 1928 kliininen tutkimus Bellevuen Sairaalassa, New Yorkissa, jossa kaksi miestä, Stefasson ja Anderson, söivät pelkkää lihaa kahden vuoden ajan. Tutkimuksen lopputulos oli, että miehet pysyivät terveinä ja monet heidän terveyslukemistaan paranivat.[1]

Lisää todistusaineistoa on saatu myös tutkimalla lihaa syöviä kansoja, kuten inuiitteja ja maasaita. Tällaiset kansanryhmät ovat elävä todiste siitä, että ihminen pystyy elämään syömällä pelkkää lihaa. Näissä heimoissa esiintyy myös hyvin vähän minkäänlaisia kroonisia sairauksia verrattuna länsimaisiin kansoihin.[2][3]

Mitä riskejä karnivoriruokavaliossa on?

Tähän päivään mennessä karnivoriruokavaliosta ei ole tehty minkäänlaisia satunnaisia vertailukokeita, joten raakaa dataa niiden potentiaalisesta toimivuudesta tai riskeistä ei ole saatavilla. Jäljelle jää vaihtoehdoksi oikeastaan vain tutkia anekdoottisia todisteita (N = 1). Anekdoottisia todisteita on kerätty mm. Meat Heals -sivustolle lääkäri Shawn Bakerin johdosta. Baker on myös toteuttanut laajan kokemuskyselyn karnivoreilta ja julkaissut niistä statistiikkaa.

Positiiviset kokemustarinat pitävät sisällään enimmäkseen kertomuksia mielenterveysongelmien tasapainottumisesta, kivun lieventymisestä, sekä erilaisten tulehdus- ja autoimmuunisairauksien parantumisesta (diabetes, kilpirauhasen vajaa- tai liikatoiminta, ihotaudit, verenpaine, reumat), verensokerien tasapainottumisesta, energian lisääntymisestä, päihdeaineiden ja lääkkeiden käytön lopettamisesta, suoliston ja vatsan toiminnan rauhoittumisesta (hiiva, ärtynyt paksusuoli, GERD) ja syömishäiriökäyttäytymisen loppumisesta.

Negatiiviset kokemustarinat pitävät sisällään lähinnä kertomuksia adaptiovaiheeseen liittyvistä ongelmista (suoliston oireilu ja energiatasojen laskeutuminen, päänsärky), huolia kasvisten pois jättämisestä, sosiaalisten tilanteiden hankaluudesta, oksalaattien poistumisoireista.

Monet ovat hyvin huolissaan kasvisten pois jättämisestä ruokavaliostaan. Onhan se yleisesti tiedossa, että ”ihmiset ovat sekasyöjiä”, joka tarkoittaa sitä, että meidän pitää syödä sekä kasvikunnan että eläinkunnan tuotteita. Sen lisäksi ”jokainen tietää”, että ihmiset tarvitset useita annoksia erilaisia hedelmiä ja vihanneksia päivässä ihanteellisen terveyden saavuttamiseksi.

On kuitenkin yksi asia sanoa, että ihmisen tarvitsee syödä myös lihaa, ja täysin toinen asia sanoa, että ihmisen ei tarvitse syödä ollenkaan kasviksia. Niin kuin yllä on mainittu, liha on erinomainen lähde välttämättömille ravinteille. Suurin osa ihmisistä voi siis saada kaiken tarvittavan lihasta ja monen ravintoaineen kohdalla liha on itse asiassa niiden paras lähde. Kasveissa on toki lääkinnällisesti hyödyllisiä kemiallisia yhdisteitä, joita lihasta ei löydy, mutta sellaista ravinnetta, joka olisi fysiologisesti välttämätön ihmiselle ei ole vielä löydetty kasveista, mitä lihassa ei olisi.

Suurin osa päivittäisistä ravintotarpeista on mahdollista saada karnivoriruokavaliosta, varsinkin jos olet avoin maksan syömiselle, maksa kun on mahdollisesti ravinnerikkain ruoka planeetalla. On olemassa vain muutama ravinne, joita esiintyy enemmän kasvikunnan tuotteissa kuin maksassa. Osalle ihmisistä voi kuitenkin osoittautua haastavaksi täyttää päivittäisiä saantitarpeita ilman lisäravinteita.

Haluamme muistuttaa, että jokaisen karnivoriruokavaliota kokeilevan täytyy harkita siihen liittyviä riskejä ottaen huomioon, että laajempia tutkimuksia aiheesta ei ole vielä tehty. Jos päätät kokeilla karnivoriruokavaliota, mieti, mitä mahdollisia kompromisseja joudut tekemään.

Karnivoriruokavalio voi siis aiheuttaa puutostiloja. Niiden kehittyminen vaatii kuitenkin pitkiä aikoja, jos niitä kehittyy alunperinkään. Tämä tarkoittaa sitä, että karnivoriruokavaliota voi koittaa aluksi ilman lisäravinteita ihan kokeilumielessä tunnustellen miltä tuntuu. Jos kuitenkin myöhemmin päätät, että haluatkin jatkaa karnivorilla pidempään, voit silloin miettiä uudelleen haluatko ottaa lisäravinteet takaisin käyttöön.

Mielenkiintoista on, että maailmalta löytyy iso joukko ihmisiä jotka ovat olleet karnivoreja kuukausia, vuosia ja jotkut jopa yli kymmenen vuotta ilman minkäälaista lisäravinteiden tarvetta. Voi toki olla mahdollista, että nämä ihmiset ovat vain harvassa tai jopa epärehellisiä, mutta todennäköisempää on, että ravinnetarpeet muuttuvat karnivoriruokavaliolla ja täten yleisesti pidetyt raja-arvot eivät silloin päde. Tämän totuudenmukaisuus vaikuttaa suoraan siihen, kuinka paljon kasvisten tarvetta voidaan perustella.

Lihassa on kutakuinkin kaikki ravinneaineet, joita ihmiset tarvitsevat. Ravinteet, joita on hankalampi saada lihasta, ovat todennäköisesti sellaisia, joita karnivoriruokavaliolla tarvitaan vähemmän. Monet karnivorit jättävät tästä syystä lisäravinteet pois. Toiset käyttävät niitä lisäravinteita, joiden saannista he ovat huolissaan. Jokaisen pitää tehdä tästä oma päätöksensä. Päätöksenteossa kannattaa ottaa huomioon se, että on myös näyttöä siitä, että jotkut lisäravinteet eivät nekään ole riskivapaita ja voivat pahimmillaan jopa huonontaa terveyslukemia.[4][5]

Mitä karnivorilla oikein saa syödä?

Karnivoriruokavalio on tietyiltä osa-alueiltaan lähempänä paleo- kuin ketogeenistä ruokavaliota. Karnivorin voi parhaiten määritellä sen mukaan mitä ruoka-aineita ei syödä: karnivorissa ei syödä mitään kasvikunnan tuotteita. Koska eläinkunnan tuotteet ovat keskeisiä paleo-ruokavaliossa, voisi karnivorin nähdä lähinnä hiukan erikoisempana versiona paleosta.

Jotkut karnivorit kokevat ruokavalionsa olevan se aito paleo-ruokavalio koska he uskovat, että suurimman osan ihmiskunta evolutionaarisen taipaleensa aikana on käyttänyt kasvikunnan tuotteita erittäin harvoin (lähinnä vuodenaikojen mukaan), jos ollenkaan. Kaikki paleo-ruokavalion seuraajat eivät tietenkään näe asiaa samalla lailla. Joidenkin mielestä paleo ei ollut alunperinkään edes matalahiilihydraattinen ruokavalio! He teorisoivat, että ihmiset söivät tarpeeksi koisokasveja ja hedelmiä, että pysyivät poissa ketoosista. Toiset meistä eivät näe tätä teoriaa ollenkaan uskottavana.[6][7][8]

Mitä kuuluu karnivoriin?

Nauta, Lammas, Possu
Äyriäiset, Kalat, Etanat, Mäti
Kana, Kananmunat, Ankka, Hanhi
Silava, Ihra, Laardi
Poro, Hirvi, Peura, Jänikset jne

Jos olet etsit seikkailua tai variaatiota ruokapöytään voit myös kokeilla:

Maksaa – lehmän, vasikan tai kanan
Mätiä – lohi tai muikku
Aivoja – lampaan aivot ovat klassinen ranskalainen ruoka ja käytetty ennen vanhaan vauvojen ensiruokana
Munuaiset – lampaan, lehmän tai sian
Vatsalaukkua – klassinen espanjalainen herkku Madridista ”Caillos Madrilenos”
Kieltä – lehmän tai possun
Luuydintä – erinomaista luuliemessä tai paistettuna uunissa

Ei ole ennenkuulumatonta, että osa karnivoreista päätyy syömään joitakin lihojaan myös raakana (esim. lihatartar tai sashimi tai naudan rasva).

Mikä ei kuulu karnivoriin?

Kaikki kasvikset (kuten avokado, manteli, pavut, linssit, salaatti, marjat, tomaatti)
Kasvipohjaiset öljyt (kuten soijaöljy, auringonkukkaöljy, rypsiöljy, pellavaöljy, kookosöljy, avokadoöljy)
Siirapit ja mehut (kuten agavesiirappi, hunaja, vaahterasiirappi, hedelmämehut)
Rasvaton- ja kevytmaito
Suklaa (myöskään tumma suklaa)

Mitkä ovat tapauskohtaisia päätöksiä?

Mausteet ovat yleisesti OK, mutta kaikki eivät siedä niitä. Maustemäärät ovat yleensä niin pieniä, että niillä ei ole vaikutusta. Poikkeuksena ovat ihmiset, joilla on vakavia autoimmuuniherkkyyksiä taustalla ja jotka reagoivat kasvikunnan tuotteisiin. Jos aloitat karnivorin juuri saadaksesi selville, mille ainesosille olet herkkä, kannattaa kokeiluvaiheen alussa jättää pois kaikki mausteet paitsi suola. Suolaakin suositellaan käytettävän yleensä oman maun mukaan.

Maitotuotteiden käyttö on myös yksilökohtaista. He joille maito ei tuota immunijärjestelmään ongelmia yleensä käyttävät karnivorilla homogenoimatonta ja pastöroimatonta kermaa, voita ja kovia (raaka)juustoja. Jos saat käsiisi raakamaitoa voi myös sitä kokeilla. Jos kuitenkin olet ollut karnivorilla pidemmän aikaa ja et näe toivottuja tuloksia on suositeltavaa aivan ensimmäiseksi kokeilla maitotuotteiden poistamista.

Käsitellyt lihatuotteet kuten pekoni, salami, meetwursti, raakamakkara ja nakit ovat myös yksilökohtaisia. Ilmakuivatun lihan fermentoimiseen käytetään yleensä sokeria ja monissa leikkeleissä käytetään lisäaineita säilöntään. Tämän tiedon pohjalta jokaisen pitää tehdä oma valinta mikä vaikuttaisi soveltuvan omalle keholle parhaiten.

Kahvi on myös valinnainen riippuen siitä miten kehosi sitä kestää. Monet karnivorit päätyvät jossain vaiheessa ainakin kokeilemaan kahvin pois jättämistä ja seuraamista onko sillä vaikutusta omaan kehoon. Monilla kahvin juonti myös luonnollisesti vähenee mitä kauemmin karnivorilla on.

Makeutusaineet ovat kyseenalaisia. Yleensä niiden käyttöä vältetään karnivorilla, sillä monet kokevat niiden ylläpitävän epätervettä addiktiota makeaan.

Karnivorin variaatiot

Vaikuttaa siltä, että karnivorin kohdalla vältetään kaikki tavanomaiset ongelmat, joita ketogeenisessä ja paleo-ruokavaliossa yleensä tulee vastaan. Toisin kuin ketossa, karnivori sisältää lähestulkoon aina korkealaatuisia ruoka-aineita, jotka ovat ilman erikoistarkkailua ravinnollisesti kokonaisvaltaisesti tasapainossa. Toisin kuin paleossa, karnivoressa vältytään kaikilta mahdollisilta kasvien sisältämiltä haitta-aineilta. Karnivorin sisältä löytyy kuitenkin kaksi pääasiallista suuntausta, jotka ovat kiistelleet parhaimmasta tavasta pitää huolta siitä, että keho saa varmasti kaikkia ravintoaineita optimaalisesti.

Nolla hiilihydraattia (The Zero Carb – ZC) -versio on hyvin lähellä sitä, miltä perusamerikkalainen grillijuhla näyttäisi: paljon naudanlihapihvejä, jauhelihapihvejä ja jonkun verran kanaa, possua, pekonia, kananmunia, kalaa, juustoa, kermaa… eikä sitten juuri muuta. Rasvaisempia lihoja suositaan, jotta voidaan välttää proteiinimyrkytys (rabbit starvation) – sairaus, joka voi muodostua jos proteiinia ei täydennetä rasvalla tai hiilihydraateilla lainkaan. Nolla hiilihydraattia-ruokavaliossa sisäelimiä ei nähdä tärkeänä tai edes tarpeellisena.[9]

Paleoliittinen ketogeeninen ruokavalio (The Paleolithic Ketogenic Diet – PKD) -versiossa taas muiden lihatuotteiden lisäksi suositaan sisäelinten syöntiä (kuten maksaa). Monissa Euroopan maissa sisäelimet ovat edelleen normaali osa päivittäistä ruokakulttuuria (kuten Espanjassa ja Unkarissa). Ruokakulttuuri ei kuitenkaan ole ainoa syy siihen, että PKD-versiossa suositaan sisäelimiä. Pääasiallinen perustelu on, että ilman ravintorikkaita sisäelimiä voi ajan saatossa kehittyä ravinnepuutteita. Sekä muinaiset metsästäjä-keräilijä heimot että lähihistorian länsimäiset ihmiset ovat syöneet eläintuotteita ”nenästä-häntään”. PKD -ruokavaliota suosivien mielestä samanlainen ruokakulttuuri olisi järkevää säilyttää, sen avulla olisi helppo saada kaikki tarpeelliset ravinteet.

Karnivorista on myös kehittynyt pienempiä alavirtauksia kuten ”Dirty Carnivore” ja ”Keto Carnivore”, mutta näitä ei pidetä karnivori-veteraanien osalta järkevänä lähestysmistapana, jos tarkoitus on juurikin testata karnivorin terveyshyötyjä kokonaisvaltaisesti. Karnivoriruokavaliota päätyvät kokeilemaan yleensä he, jotka ovat kokeilleet historiassaan jo kaikkea muuta ilman tuloksia. Monilla on taustalla pitkä sokeriaddiktio[10], insuliiniresistanssi ja lista terveysongelmia, joihin ei ole löydetty vastauksia. Sekoittamalla ruokavalioon samoja ainesosia, joilla on jo aikaisemmin yritetty ratkaista näitä ongelmia, yleensä vain sekoittaa kokeilijaa. On hankala löytää ”kehon lähtötilannetta” (baseline) jos ruokavaliosta ei ensin poisteta kaikkea, mikä voisi vaikuttaa kehoon negatiivisesti.

On toki jokaisen oma matka kokeilla asioita niinkuin itselleen parhaaksi näkee, mutta karnivoriveteraanien taholta on huomattu, että ketokarnivori on lopulta osoittautunut monelle vain tavaksi pitää ”makean maku” elämässä mukana. Se tekee monelle mahdottomaksi kokea todellista vapautta ruokaneurooseista ja riippuvuuskäyttäytymisestä ruuan ympärillä.

Lähteet
  1. https://www.jbc.org/content/87/3/651.full.pdf []
  2. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/5107799 []
  3. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/5046723 []
  4. https://jamanetwork.com/journals/jamainternalmedicine/fullarticle/217259 []
  5. https://jamanetwork.com/journals/jama/fullarticle/1104493 []
  6. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0271531711000911?via%3Dihub []
  7. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/26591850 []
  8. https://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0028689 []
  9. https://fi.wikipedia.org/wiki/Proteiinimyrkytys []
  10. ZIOH Facebook-ryhmän keskustelu[]