Jape laihtui, parantui nivelkivuista ja sai verenpaineensa tasapainoon karnivoriruokavalion avulla

Moi, olen monenlaista kokeillut 46-vuotias ukko. Jouduin sairauslomalle tapaturman vuoksi tammikuussa 2020. Kun kotiuduin päivystyksestä pohdin tilannettani. Päättelin olevan kuolemaksi, jos jään sohvalle syömään herkkuja ja katsomaan telkkaria puoleksi vuodeksi. Päätin aloittaa ketodieetin. Painoni oli tuolloin noin 143kg, joka on 182cm pitkälle miehelle aivan liikaa. Katselin nettiä ristiin rastiin ja törmäsin youtubessa ameriikan lääkäreihin, jotka puhivat carnivoresta ja paastoista. Painoni oli hiukan laskenut, mutta jalka murtuneena en oikein päässyt asioissa eteenpäin ja tutkailin nettiä aikani kuluksi. Lopulta se taisi olla Ken Berry, joka sen sanoi oikeaan aikaan oikealla äänenpainolla. -Voisit kokeilla sitä 30 tai vaikka 90 päivää.

Silloin päätin ”Mikäjottei”. Karnivoorikokeiluni alkoi maaliskuun alussa 2020 ja pätkäpaastoilu tuli kuin itsekseen mukaan. Kahden viikon jälkeen tiesin kokeilun jatkuvan paljon pidempään. Tosin pidin työviikon paastoa kerran kuussa toukokuusta lähtien, kun sain palata töihin.

Toukokuun lopulla oli paino pudonnut jo yli 30 kiloa. Heinäkuussa olin grillaillut kesäloman mökillä ja paino oli jo alle sadan. Söin kerran päivässä ja join omenasiiderietikalla maustettua vettä sekä mustaa kahvia elektrolyyttijauheella. Olin elämäni kunnossa. Ainakin luulin niin. Elokuussa oli painoa lähtenyt jo yli 50 kiloa. Iho ei pysy mukana muun kehon paranemisessa pohdin.

Syyskuussa mittasin verenpaineen ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Se on ollut koholla jo 20 vuotta, vaihtelevin arvoin. Nyt mittaus oli 60/120 ja syke 60. Olin tyytyväinen. Nivelrikkoni polvessa, toisessa kädessäni olevat useat kulumat olivat kuin kadonneet. Ei kipua… Mikä tunne!

Nyt lokakuussa on painoa kadonnut noin 56 kiloa ja vointini on hyvä. Olen pikkuhiljaa siirtymässä kahteen ateriaan päivässä. Uskoisin sen olevan pitkällä aikavälillä parempi, kuin hillitön muonitus kerran päivässä. Olen aktiivinen järjestötoimija useassa eri yhteisössä ja sitä kautta kokoukset venyttävät usein päiviäni.

Karnivorina voin olla syömättä helposti päivän tai pari ilman erityistä ongelmaa. Tämä on antanut stressivapauden ruokailuiden sopivuudesta itselleni. Kieltäydyn yleensä muusta kuin kahvista ja vedestä.

Työtoverit kyselevät usein hiukan arasti olenko sairas, kun on paino pudonnut paljon. Vastaan että ei, olen vain korjannut elämäntapojani. Kysyvät usein myös miten? Olen kertonut että syömällä. Oikeaa ruokaa. Ei roskaa. Kun keskustelua jatkaa ovat ihmiset usein kiinnostuneita, mutta kun ei saa kaljaa juoda ”Ei käy mulle!”, kuuluu kommentti usein. Olen vain todennut, että en suosittele enkä kehota. Kerron vain miten minä saavutin paremman terveyden. Ei tämä ehkä sovi kaikille ihmisille. Vaimokin syö toisinaan parsaa ja kukkakaalia. Maistoin kesällä hiukan ja istuin vessassa koko yön. Olen myös selvitellyt pikkuhiljaa mitä mausteita kroppani kestää ja mitä ei. En nyt niitä listaa, mutta joitakin suosikkejani on jäänyt pysyvästi pois.

Minulla on tavoitepaino ja kun saavutan sen julkaisen uudet ennen ja jälkeen kuvat. Tarkoitukseni on elää hyvä ja terve elämä vanhaksi asti. En ole ollut normaalipainoinen kohta 30 vuoteen. Olen sen kynnyksellä. Enkä aio enää koskaan olla ylipainoinen. Karnivorilla sekin tuntuu onnistuvan.