Mikä ihmeen karnivori?

Päivitetty: 26.8.2020 15:41

Karnivoriruokavalio on samanaikaisesti uusi ja vanha. Uusi siinä mielessä, että se on herättänyt yhä enemmän huomiota ja kiinnostusta mediassa viimeisen 10 vuoden aikana. Vanha siinä mielessä, että matalahiilihydraattinen ruokavalio on toiminut koko ihmiskunnan evolutionaarisen taipaleen perustana. Karnivoriruokavalio ei siis missään tapauksessa ole vain ”muotivillitys”.

Tieteellä on vielä paljon tutkimista siinä, mitkä ovat karnivoriruokavalion terveyteen vaikuttavat mekanismit, mutta näitä löytöjä tuskin kannattaa jäädä odottamaan, jos etsit vastauksia autoimmuunisairauksiin, ylipainoon, diabetekseen tai mielenterveyshaasteisiin. Karnivoriruokavalion kokeileminen lyhyen kokeilujakson (30–60 pv) ajan on turvallista, vaikkakin sosiaalisesti haastavaa. Suosittelemme aina pitämään lääkärisi ajan tasalla, jos kokeilun aloittaminen kiinnostaa, jotta osaat pitää silmällä mahdollisten lääkitystesi annostuksia.

Karnivoriruokavaliota yksinkertaisempaa ruokavaliota on hankala löytää. Sen reunaehdot on helppo määritellä, vaikka karnivorista löytyykin kaksi pääasiallista suositeltua variaatioita (lisää alla). Karnivoriruokavalio on kaikista kasvikunnan tuotteista vapaa. Usein siinä jätetään pois myös korkeahiilihydraattinen maito, joten pohjimmiltaan karnivori on ruokavalio, jossa hiilihydraattien saanti on hyvin lähellä nollaa. Yleisimmässä karnivoriversiossa ruokaa syödään aina nälkäsignaaleja seuraten. Ruuan määrän rajoittamista ei suositella, ei edes painon putoamista avittaakseen. Suositeltua on myös unohtaa kaikenlainen pätkäpaastoaminen sekä makrojen, mikrojen, kalorien ja grammojen laskeminen. Lisää neuvoja voit lukea Usein Kysytyt Kysymykset-osiostamme.

Karnivorisesti syövien kokemuskertomusten mukaan karnivoriruokavaliossa pysyminen pitkäaikaisesti on helpompaa kuin vähähiilihydraattisessa(VHH)- tai ketogeenisessä ruokavaliossa, sillä alun adaptaatiovaiheen jälkeen mielihalut kaikkia ei-karnivoriruokia kohtaan häviävät.

Ruokavalion ylläpitäminen on helppoa, ja karnivorit yleisesti kertovat, että ajan saatossa he kuluttavat huomattavasti vähemmän aikaa ruuan ajatteluun, valmistamiseen ja ostamiseen kuin minkään muun ruokavalion yhteydessä.

Voiko pelkkää lihaa syömällä pysyä hengissä?

Kyllä. Liha sisältää kaikki tarvittavat vitamiinit, mineraalit sekä amino- ja rasvahapot, jotka ovat välttämättömiä ihmiselle, ja vielä sopivissa mittasuhteissa. Liha sisältää myös kahta välttämätöntä rasvahappoa, DHA:ta (dokosaheksaeenihappo) ja AA:ta (arakidonihappo).

Ruokavaliosta tehtiin mm. vuonna 1928 kliininen tutkimus Bellevuen Sairaalassa, New Yorkissa, jossa kaksi miestä, Stefasson ja Anderson, söivät pelkkää lihaa kahden vuoden ajan. Tutkimuksen lopputulos oli, että miehet pysyivät terveinä ja monet heidän terveyslukemistaan paranivat.((1930: Clinical Calorimetry. XLV Prolonged Meat Diets With A Study of Kidney Function In Ketosis))

Lisää todistusaineistoa on saatu tutkimalla lihaa syöviä kansoja, kuten inuiitteja ja maasaita. Tällaiset kansanryhmät ovat elävä todiste siitä, että ihminen pystyy elämään syöden pelkkää lihaa. Näissä heimoissa esiintyy myös hyvin vähän minkäänlaisia kroonisia sairauksia verrattuna länsimaisiin kansoihin.((N Engl J Med. 1971: Some unique biologic characteristics of the Masai of East Africa))((Am J Clin Nutr. 1972: Alaskan Arctic Eskimo: responses to a customary high fat diet))

Mitä riskejä karnivoriruokavaliossa on?

Tähän päivään mennessä karnivoriruokavaliosta ei ole tehty minkäänlaisia satunnaisia vertailukokeita, joten raakaa dataa potentiaalisesta toimivuudesta tai riskeistä ei ole saatavilla. Vaihtoehdoksi jää oikeastaan vain tutkia anekdoottisia todisteita (N = 1). Anekdoottisia todisteita on kerätty mm. Meat Heals -sivustolle lääkäri Shawn Bakerin johdosta. Baker on myös toteuttanut laajan kokemuskyselyn karnivoriruokavaliota noudattavien parissa ja julkaissut siitä statistiikkaa.

Positiiviset kokemustarinat pitävät sisällään kertomuksia mielenterveysongelmien tasapainottumisesta, kivun lieventymisestä, erilaisten tulehdus- ja autoimmuunisairauksien parantumisesta (diabetes, kilpirauhasen vajaa- tai liikatoiminta, ihotaudit, verenpaine, reumat), verensokerien tasapainottumisesta, energian lisääntymisestä, päihdeaineiden ja lääkkeiden käytön lopettamisesta, suoliston ja vatsan toiminnan rauhoittumisesta (hiiva, ärtynyt paksusuoli, GERD) ja syömishäiriökäyttäytymisen loppumisesta.

Negatiiviset kokemustarinat pitävät sisällään lähinnä kertomuksia adaptaatiovaiheeseen liittyvistä ongelmista (suoliston oireilu ja energiatasojen laskeminen, päänsärky), huolia kasvisten pois jättämisestä, sosiaalisten tilanteiden hankaluudesta ja oksalaattien poistumisoireista.

Monet ovat hyvin huolissaan kasvisten jättämisestä pois ruokavaliostaan. Onhan se yleisesti tiedossa, että ”ihmiset ovat sekasyöjiä”, joka tarkoittaa, että meidän pitää syödä sekä kasvikunnan että eläinkunnan tuotteita. Sen lisäksi ”jokainen tietää”, että ihmiset tarvitsevat useita annoksia erilaisia hedelmiä ja vihanneksia päivässä ihanteellisen terveyden saavuttamiseksi.

On kuitenkin yksi asia sanoa, että ihmisen tarvitsee syödä myös lihaa, ja täysin toinen asia sanoa, että ihmisen ei tarvitse syödä ollenkaan kasviksia. Niin kuin yllä on mainittu, liha on erinomainen lähde välttämättömille ravintoaineille. Suurin osa ihmisistä voi siis saada kaiken tarvittavan lihasta, ja monen ravintoaineen kohdalla liha on itse asiassa niiden paras lähde. Kasveissa on toki lääkinnällisesti hyödyllisiä kemiallisia yhdisteitä, joita lihasta ei löydy, mutta kasveista ei ole vielä löydetty sellaista ravintoainetta, joka olisi fysiologisesti välttämätön ihmiselle ja jota lihassa ei olisi.

Suurin osa päivittäisistä ravintotarpeista on mahdollista saada karnivoriruokavaliosta, varsinkin, jos olet avoin maksan syömiselle: maksa on mahdollisesti ravinnerikkain ruoka planeetallamme. On olemassa vain muutama ravinne, jota esiintyy enemmän kasvikunnan tuotteissa kuin maksassa. Osalle ihmisistä voi kuitenkin osoittautua haastavaksi täyttää päivittäisiä saantitarpeita ilman lisäravinteita.

Haluamme muistuttaa, että jokaisen karnivoriruokavaliota kokeilevan täytyy harkita siihen liittyviä riskejä ottaen huomioon, että laajempia tutkimuksia aiheesta ei ole vielä tehty. Jos päätät kokeilla karnivoriruokavaliota, mieti, mitä mahdollisia kompromisseja joudut tekemään.

Karnivoriruokavalio voi siis aiheuttaa puutostiloja. Niiden kehittyminen vaatii kuitenkin pitkiä aikoja, jos niitä ylipäätään kehittyy. Tämä tarkoittaa sitä, että karnivoriruokavaliota voi aluksi lähteä testaamaan ilman lisäravinteita kokeilumielessä tunnustellen, miltä tuntuu. Jos päätät, että haluat jatkaa karnivorilla pidempään, voit silloin miettiä uudelleen, otatko lisäravinteet käyttöön.

Mielenkiintoista on, että maailmalta löytyy iso joukko ihmisiä, jotka ovat olleet karnivoreja kuukausia, vuosia ja jotkut jopa yli kymmenen vuotta ilman minkäänlaista lisäravinteiden tarvetta. Voi toki olla mahdollista, että nämä ihmiset ovat vain harvassa tai jopa epärehellisiä. Todennäköisempää kuitenkin on, että ravinnetarpeet muuttuvat karnivoriruokavaliolla, jolloin yleiset raja-arvot eivät enää päde. Tämän totuudenmukaisuus vaikuttaa suoraan siihen, kuinka paljon kasvisten tarvetta voidaan perustella.

Lihassa on kutakuinkin kaikki välttämättömät ravintoaineet, joita ihmiset tarvitsevat. Ravinteet, joita on hankalampi saada lihasta, ovat todennäköisesti sellaisia, joita karnivoriruokavaliolla tarvitaan vähemmän. Monet karnivorit jättävät tästä syystä lisäravinteet pois. Toiset käyttävät niitä lisäravinteita, joiden saannista ovat huolissaan. Jokaisen pitää tehdä tästä oma päätöksensä. Päätöksenteossa kannattaa ottaa huomioon, että on olemassa näyttöä, että jotkut lisäravinteet eivät nekään ole riskivapaita ja voivat pahimmillaan jopa huonontaa terveyslukemia.((Arch Intern Med. 2004: Randomized Trials of Vitamin E in the Treatment and Prevention of Cardiovascular Disease))((JAMA. 2011: Vitamin E and the Risk of Prostate Cancer – The Selenium and Vitamin E Cancer Prevention Trial ))

Mitä karnivorilla oikein saa syödä?

Karnivoriruokavalio on tietyiltä osa-alueiltaan lähempänä paleo- kuin ketogeenistä ruokavaliota. Karnivorin voi parhaiten määritellä sen mukaan, mitä ruoka-aineita ei syödä: karnivorissa ei syödä mitään kasvikunnan tuotteita. Koska eläinkunnan tuotteet ovat keskeisiä paleoruokavaliossa, voi karnivorin nähdä lähinnä hiukan erikoisempana versiona paleosta.

Jotkut karnivorit kokevat ruokavalionsa olevan se aito paleoruokavalio, koska he uskovat, että suurimman osan evolutionaarista taipalettaan ihmiskunta on käyttänyt kasvikunnan tuotteita erittäin harvoin (lähinnä vuodenaikojen mukaan), jos ollenkaan. Kaikki paleoruokavalion seuraajat eivät näe asiaa samalla lailla. Joidenkin mielestä paleo ei ollut alun perinkään edes matalahiilihydraattinen ruokavalio. He teoretisoivat, että ihmiset söivät sen verran koisokasveja ja hedelmiä, että pysyivät poissa ketoosista. Toiset eivät näe tätä teoriaa ollenkaan uskottavana.((Nutrition Research 2011: Diets of modern hunter-gatherers vary substantially in their carbohydrate content depending on ecoenvironments: results from an ethnographic analysis))((Q Rev Biol. 2015: The Importance Of Dietary Carbonhydrate In Human Evolution))((PLOS ONE 2011: Man the Fat Hunter: The Demise of Homo erectus and the Emergence of a New Hominin Lineage in the Middle Pleistocene (ca. 400 kyr) Levant))

Mitä kuuluu karnivoriin?

Nauta, lammas, possu
Äyriäiset, kalat, etanat
Kana, kananmunat, ankka, hanhi
Silava, ihra, laardi
Poro, hirvi, peura, jänikset ja muut riistaeläimet

Jos olet etsit seikkailua tai variaatiota ruokapöytään voit myös kokeilla:

Maksaa – lehmän, vasikan tai kanan
Mätiä – lohi tai muikku
Aivoja – lampaan aivot ovat klassinen ranskalainen ruoka ja käytetty ennen vanhaan vauvojen ensiruokana
Munuaiset – lampaan, lehmän tai sian
Vatsalaukkua – klassinen espanjalainen herkku Madridista ”Caillos Madrilenos”
Kieltä – lehmän tai possun
Luuydintä – erinomaista luuliemessä tai paistettuna uunissa

Ei ole ennenkuulumatonta, että karnivori saattaa syödä lihaa myös raakana (esim. lihatartar, sashimi tai naudan rasva).

Mikä ei kuulu karnivoriin?

Kaikki kasvikset (kuten avokado, manteli, pavut, linssit, salaatti, marjat, tomaatti)
Kasvipohjaiset öljyt (kuten soijaöljy, auringonkukkaöljy, rypsiöljy, pellavaöljy, kookosöljy, avokadoöljy)
Siirapit ja mehut (kuten agavesiirappi, hunaja, vaahterasiirappi, hedelmämehut)
Rasvaton- ja kevytmaito
Suklaa (mukaan lukien tumma suklaa)

Mitkä ovat tapauskohtaisia valintoja?

Mausteet ovat yleisesti OK, mutta kaikki eivät siedä niitä. Maustemäärät ovat yleensä niin pieniä, ettei niillä ole vaikutusta. Poikkeuksena ovat ihmiset, joilla on vakavia autoimmuuniherkkyyksiä taustalla ja jotka reagoivat kasvikunnan tuotteisiin. Jos aloitat karnivorin nimenomaan saadaksesi selville, mille ainesosille olet herkkä, kannattaa kokeiluvaiheen alussa jättää pois kaikki mausteet suolaa lukuunottamatta. Suolaa suositellaan yleensä käytettävän oman maun mukaan.

Maitotuotteiden käyttö on myös yksilökohtaista. He, joille maito ei tuota immunijärjestelmään ongelmia, yleensä käyttävät karnivorilla homogenoimatonta ja pastöroimatonta kermaa, voita ja kovia (raaka)juustoja. Jos saat käsiisi raakamaitoa, voi kokeilla myös sitä. Jos kuitenkin olet ollut karnivorilla pidemmän aikaa etkä näe toivottuja tuloksia, on suositeltavaa aivan ensimmäiseksi kokeilla maitotuotteiden poistamista.

Prosessoidut lihatuotteet kuten pekoni, salami, meetvursti, raakamakkara ja nakit, ovat myös yksilökohtaisia. Ilmakuivatun lihan fermentoimiseen käytetään yleensä sokeria, ja monissa leikkeleissä käytetään lisäaineita säilöntään. Tämän tiedon pohjalta jokaisen pitää valita, mikä vaikuttaa soveltuvan omalle keholle parhaiten.

Kahvi on valinnainen riippuen siitä, miten kehosi sitä kestää. Monet karnivorit päätyvät jossain vaiheessa ainakin kokeilemaan kahvin pois jättämistä huomatakseen, onko sillä vaikutusta omaan kehoon. Monilla kahvinjuonti luonnollisesti vähenee, mitä kauemmin karnivorilla on.

Makeutusaineet ovat kyseenalaisia. Yleensä niiden käyttöä karnivorilla vältetään, sillä monet kokevat niiden ylläpitävän epätervettä addiktiota makeaan.

Karnivorin variaatiot

Vaikuttaa siltä, että karnivorin kohdalla vältetään kaikki tavanomaiset ongelmat, joita ketogeenisessä ja paleoruokavaliossa yleensä tulee vastaan. Toisin kuin ketossa, karnivori sisältää lähestulkoon aina korkealaatuisia ruoka-aineita, jotka ovat luontaisesti ravinnollisesti kokonaisvaltaisesti tasapainossa. Toisin kuin paleossa, karnivorissa vältytään kaikilta mahdollisilta kasvien sisältämiltä haitta-aineilta. Karnivorin sisältä löytyy kuitenkin kaksi pääasiallista suuntausta, jotka ovat kiistelleet parhaimmasta tavasta pitää huolta siitä, että keho saa varmasti kaikkia ravintoaineita optimaalisesti.

Nolla hiilihydraattia (The Zero Carb – ZC) -versio on hyvin lähellä sitä, miltä perusamerikkalainen grillijuhla näyttää: paljon naudanlihapihvejä, jauhelihapihvejä ja jonkin verran kanaa, possua, pekonia, kananmunia, kalaa, juustoa, kermaa… eikä sitten juuri muuta. Rasvaisempia lihoja suositaan, jotta voidaan välttää proteiinimyrkytys (rabbit starvation)((Wikipedia: Proteiinimyrkytys)) – sairaus, joka voi muodostua, jos proteiinia ei täydennetä lainkaan rasvalla tai hiilihydraateilla. Nolla hiilihydraattia -ruokavaliossa sisäelimiä ei nähdä tärkeänä tai edes tarpeellisena.

Paleoliittinen ketogeeninen ruokavalio (The Paleolithic Ketogenic Diet – PKD) -versiossa taas muiden lihatuotteiden lisäksi suositaan sisäelinten syöntiä (kuten maksaa). Monissa Euroopan maissa sisäelimet ovat normaali osa päivittäistä ruokakulttuuria (esimerkiksi Espanjassa ja Unkarissa). Ruokakulttuuri ei kuitenkaan ole ainoa syy siihen, että PKD-versiossa suositaan sisäelimiä. Pääasiallinen perustelu on, että ilman ravintorikkaita sisäelimiä voi ajan saatossa kehittyä ravinnepuutteita. Sekä muinaiset metsästäjä-keräilijäheimot että lähihistorian länsimaiset ihmiset ovat syöneet eläintuotteita ”nenästä häntään”. PKD-ruokavaliota suosivien mielestä samanlainen ruokakulttuuri olisi järkevää säilyttää, koska sen avulla on helppo saada kaikki tarpeelliset ravinteet.

Karnivorista on lisäksi kehittynyt pienempiä alavirtauksia, kuten ”Dirty Carnivore” ja ”Keto Carnivore”. Näitä ei pidetä karnivoriveteraanien mielestä järkevänä lähestysmistapana, varsinkaan jos tarkoitus on testata karnivorin terveyshyötyjä kokonaisvaltaisesti. Karnivoriruokavaliota kokeilemaan päätyvät yleensä he, jotka ovat historiassaan kokeilleet jo kaikkea muuta ilman tuloksia. Monilla on taustalla pitkä sokeriaddiktio((ZIOH Facebook-ryhmän keskustelu)), insuliiniresistenssi ja lista terveysongelmia, joihin ei ole löydetty vastauksia. Sekoittamalla ruokavalioon samoja ainesosia, joilla on jo aikaisemmin yritetty ratkaista näitä ongelmia, yleensä vain sekoittaa kokeilijaa. On hankala löytää ”kehon lähtötilannetta” (engl. baseline), jos ruokavaliosta ei ensin poisteta kaikkea, mikä voisi vaikuttaa kehoon negatiivisesti.

On toki jokaisen oma matka kokeilla asioita niin kuin itselleen parhaaksi näkee, mutta karnivoriveteraanien taholta on huomattu, että ketokarnivori on lopulta osoittautunut monelle vain tavaksi pitää ”makean maku” elämässä mukana. Se tekee monelle mahdottomaksi kokea todellista vapautta ruokaneurooseista ja riippuvuuskäyttäytymisestä ruuan ympärillä.

Lisää asiasta sinun kannattaa lukea Eväitä aloittelijalle (UKK)-osiostamme.

Tällä sivulla sisältöjä on käännetty seuraavien lääkärien ja tutkijoiden artikkeleista: Amber O’Hearn