Olen 35 vuotias nainen ja olen kärsinyt masennuksesta ja ahdistuneisuudesta käytännössä koko aikuisikäni. Masennus minulla diagnosoitiin ensimmäisen kerran 16-vuotiaana, kun hakeuduin koulun terveydenhoitajalle itkien, etten halunnut enää elää. Siitä lähtien olen ollut eri psykologin, psykiatrin tai terapeutin hoidettavana 33-vuotiaaksi asti. Diagnoosina toistuva masennus (mielestäni ei voinut olla toistuva, kun ei se koskaan lähtenyt pois), epävakaa persoonallisuushäiriö (jota ei koskaan mielestäni oikeastaan käsitelty) ja noin 27-vuotiaaksi asti vähän väliä epäiltiin kaksisuuntaista mielialahäiriötä, koska masennuslääkkeet (SSRI) aiheuttivat hypomaniaa (lievempi muoto maniasta). Lääkkeitä en alussa syönyt, mutta jossain vaiheessa nekin tulivat mukaan. Tämän kaiken lisäksi olen kärsinyt erinäisistä nukahtamis- ja univaikeuksista käytännössä koko elämäni. Muistan ala-asteella kuinka pyörin kolmekin tuntia sängyssä ja suoritin koulun keskimäärin viiden tunnin yöunilla. Mielialalääkkeiden lisäksi mukaan tulivat hyvin nopeasti nukahtamislääkkeet.
Mitä lähemmäs kolmenkymmenen vuoden ikää tulin, sitä voimakkaammiksi kävivät myös kuukausittaiset PMS-oireeni (itsediagnosoitu PMDD). Tosin näin myöhemmin olen miettinyt, että osa masennus ja ahdistusoireista nuorempanakin oli todennäköisesti PMS:n aiheuttamaa. Fyysisiä oireita minulla on ollut hyvin vähän, mutta henkiset oireet ovat sitäkin rankemmat: muun muassa itsemurha-ajatuksia, epätoivoa, lohduttomuutta, epävakautta tunnesäätelyssä. Käytännössä PMS-viikolla masennus ja ahdistus palasivat takaisin lähes kestämättömänä ja seuraava viikko meni oireista toipuessa. Olen meinannut jättää työni näinä viikkoina, parisuhteissa olen itkenyt ja syyttänyt kumppania, koska itsellä on niin paha olla. Kuitenkin heti kun kuukautisvuoto alkoi, oli kuin musta verho olisi vedetty pois päältä ja pystyin taas ajattelemaan selkeämmin. Kuukaudesta siis puolet olivat hormonien takia elämää suuressa määrin heikentäviä. Toipumisviikolla yritin kasata itseäni uudelleen ja ystävien avulla varmistella itselleni, etten ole arvoton.
Ruokavalion suhteen olen aina ollut löyhä ja sekasyöjä. Allergioita ei ole ollut, vatsa on toiminut hitaasti ja usein huonosti. Mitä vanhemmaksi tulin, sitä enemmän on ollut turvotusta ja ilmaa. Dietannut en ole koskaan, mutta olen koittanut muuttaa ruokavaliota hiljalleen aikuisiällä. Pastan ja leivän jätin pois melkein kymmenen vuotta sitten ja pari vuotta sitten lisäsin kasviksia ruokavalioon runsaasti. Lihaa en kuitenkaan ole koskaan jättänyt kokonaan pois, vaikka siihen yleisesti kannustetaankin. Olen aina ollut aika huono syömään, joten järkeilin, että jos haluan pitää itseni hengissä, niin parempi syödä lihaa. Olen ollut hoikka, kunnes mielialalääkkeiden sekä ehkäisypillereiden syönnin seurauksena paino alkoi pari kertaa nousta. Viimeisin nousu neljä vuotta sitten johtui todennäköisesti juurikin ehkäisypillereistä, jotka sittemmin olen lopettanut, sekä kalorien laskemisesta, koska halusin olla varma, että syön tarpeeksi.
Vuoden 2019 lopulla aloin olla todella kyllästynyt joka kuukausittaisiin PMDD-oireisiin ja vaikka masennus- ja ahdistusoireet olivat vuosien työstön jälkeen vihdoinkin suurimmaksi osaksi tasaantumassa ja väistymässä, mielialojen vaihtelut ja kausittaiset masennusjaksot saivat olon tuntumaan ajoittain toivottomalta. Lisäksi olin tehnyt omia testailuja ruokavalion suhteen ja jätin kaikki pavut ja sipulit pois ruokavaliosta, koska ne lisäsivät turvotusta ja varsinkin ilmaa, mutta testailu kaikkien syömieni ruoka-aineiden joukosta tuntui toivottoman isolta urakalta. Viimeinen niitti oli kun en kokenut enää pystyväni syömään työpaikkaruokalassa käytännössä mitään, vaan aina tuli turvotusta tai ilmaa. Ystäväni oli ollut ketolla useamman vuoden ja oli lukenut paljon karnivoriruokavaliosta. Hänen rohkaisemanaan aloin itsekin ottaa selvää ruokavaliosta ja päätin kokeilla 30 päivää. En koskaan innostunut ketoilusta, koska siinä on käsitykseni mukaan tarkoitus laskea makroja ym. mutta karnivori oli täydellisen yksinkertaista; syö kun on nälkä ja syö vain eläinperäisiä tuotteita. Ei kelloon katsomista, annoskokoja, kaloreita. Ainoa, mitä katsoin oli että lihassa ei ole ylimääräisiä ainesosia kuten E-koodeja. Sallin itselleni myös juustot ja alussa käytin myös elektrolyyttijauhetta.
Olo oli alusta asti hyvä, energiaa oli, ei pieruja, ei turvotusta. Eniten innosti ruuanlaiton helppous, kun ei tarvinnut kaupassa tai kokatessa miettiä, mitä ruokaa tekisi. Ruuanlaittoonkin meni vähemmän aikaa kuin ennen. Kärsin alussa ensimmäisen kuukauden ajan löysästä vatsasta, varsinkin pari tuntia aamupalan jälkeen, mutta sekin lievittyi, kun jätin kananmunat ja elektrolyyttijauheen pois. Vettä teki mieli juoda todella paljon ja varmaan sen seurauksena iho pehmeni ja näyttää nykyään hyvinvoivalta. 30 päivän jälkeen oli sen verran hyvä olo, että päätin jatkaa. Parin ensimmäisen kuukauden aikana ainoat mieliteot olivat satunnaiset himot korvapuusteihin, mutta sekin meni nopeasti ohi, kun pysähtyi miettimään että haluanko oikeasti syödä herkkuja. Kaupan karkkihyllyjen ohi oli helppo mennä. Ainoat himot hiilihydraatteihin tuli, kun söin liian vähän ja kroppa selkeästi halusi nopeasti energiaa. Lisäksi vuosia vaivannut ujopissa jäi melkein kokonaan pois sekä satunnaiset ahdistukset sosiaalisissa tilanteissa lieventyivät parin ensimmäisen kuukauden aikana. Myös nälkä tuli eri tavalla; aamulla pystyin helposti olla syömättä ja vaikka urheilla ja syödä vasta kunnon lounaan. Ei enää kiukkunälkää ja kroppa kyllä ilmoitti jos esimerkiksi edellisenä päivänä tuli syötyä liian vähän. Alussa söin mielestäni todella paljon, koska yritin opetella syömään aina kun oli nälkä ja pikkuhiljaa ruokamäärät tasaantuivat. Huomasin myös muutamien viikkojen jälkeen, kun rasva-adaptaatio oli käyty läpi, ettei nälkäisenä tehnyt enää mieli hampurilaisia, vaan rasvaista lihaa enkä tuntenut oloani kylläiseksi ellei annoksessa ollut tarpeeksi rasvaa.
Ensimmäisen kolmen kuukauden aikana paino ei juurikaan tippunut, joskin turvotusta lähti pois. Paino alkoi tippumaan vasta kun jätin kokeeksi juustot pois hetkeksi (saattaa myös olla sattumaa). Kuukausien mittaan myös PMDD-oireet lievenivät. Pari kertaa on ollut pahempia mielialan heittelyjä, jotka yhdistän niihin pariin kertaan, kun söin kylässä käydessä burgundin pataa tai synttäreillä tuli sallittua itselle pari palaa suklaata. Kesällä kuuden kuukauden jälkeen kuukausittaiset PMDD-oireet olivat ehkäpä samaa mittaluokkaa kuin normaalit PMS-oireet; eli vähän saattoi kiukuttaa yhden tai kahden päivän ajan, mutta niihin pystyy nykyään suhtautumaan niin, että nämä on hormonijuttuja ja jättää ne omaan arvoonsa. Ne olot eivät vie mukanaan enää. Yleisesti keväällä ja kesällä henkinen hyvinvointi oli parempi kuin koskaan aiemmin; nauroin paljon, en ahdistukseen asti miettinyt mitä muut ihmiset minusta ajattelevat ja oli helppo pitää yllä kuntoa hölkällä ja joogalla.Olin yleisesti paljon aktiivisempi ja mieli oli kirkkaampi. Epäilin jopa hypomaniaa, mutta terveydenhoitajan mukaan vaikutin täysin terveeltä ja hyvinvoivalta, en vain ollut tottunut tuntemaan jotain muuta kuin alakuloa. Terveystarkastuksessa myös kolesteroli- ja verensokeriarvot olivat nätisti viitearvoissa.
Toukokuussa tuli myös ensimmäinen oksalaatti dumping. Olen nuorena kärsinyt kroonisesta virtsatietulehduksesta ja kierukan laiton myötä tulehduksia tuli taas herkemmin. Tosin sokerin pois jättämisen jälkeen niitäkin tuli vähemmän. Tunnistan kuitenkin tulehduksen oireet itselläni hyvin helposti ja eräänä iltana oireet tulivat hyvin voimalla, mitä ei yleensä tapahdu. Yleensä mulle ei tule kipua juurikaan, mutta nyt tarvitsin runsaan juomisen lisäksi myös kipulääkettä. Oireet kuitenkin katosivat noin neljän tunnin kuluttua melkein yhtä nopeasti kuin olivat tulleet. Aamulla ei ollut minkäänlaisia oireita. Illalla samoihin aikoihin kuin edellisenä iltana oireet toistuivat hieman lievempinä ja katosivat taas. Sama toistui vielä hieman lievempänä kolmantena iltana ja se oli siinä.
Kesällä hyvän olon seurauksena uskaltauduin myös jatkamaan pari vuotta sitten aloitettua masennuslääkkeiden poisjättöä. Aloittaessani projektin vuonna 2018 tein vähennyksiä liian rajusti suoraan puolittamalla annoksen, joka pahensi vieroitusoireita huomattavasti. Siitä kokemuksesta oppineena pienensin annosta vähän kerrallaan. Tästäkin huolimatta masennus- ja ahdistusoireet jonkin verran lisääntyivät seuraavien kuuden viikon ajaksi, vaikka eivät onneksi olleet yhtä pahoja kuin pari vuotta aiemmin ja osasin suhtautua niihin hieman rennommin. Syksyllä jätin viimeisetkin lääkkeiden rippeet pois ja kuuden viikon jälkeenkin vielä kuulostelin oloa, että tuleeko kaamosmasennusta tai alanko “lääkitsemään” itseäni esimerkiksi suklaalla. Mitään mainittavaa ei kuitenkaan ilmennyt, joten ensimmäistä kertaa yli 10 vuoteen olen ilman mielialalääkitystä ja voin hyvin. Osansa lääkkeiden lopettamisen helppouteen toi myös kevään koronarajoitukset, joiden seurauksena sain tehdä etätöitä viiden kuukauden ajan. Avokonttorista poissa oleminen lievitti stressiä huomattavasti. Univaikeuksia vielä on, joten käytän tarvittaessa melatoniinia mutta luulen, että suurin osa ongelmista hoituisi säännöllisellä unirytmillä ja sen sellaisella. Olen myös huomannut, etten tarvitse ihan niin paljon unta kuin ennen lihapainotteisen ruokavalion aloittamista (ennen 7,5-8 h unta, nyt 6,5 h), eikä pari huonosti nukuttua yötä laita päivää tai viikkoa ihan sekaisin heti.
Loppu vuotena en ole yhtä tiukalla ruokavaliolla ollut; olen sallinut itselleni kasviksia, juureksia ja kuulostellut, mitkä niistä soveltuvat keholleni. Käynyt ulkona syömässä muutamia kertoja. Sokeria yritän välttää edelleen, mutta välillä tulee herkuteltua, vaikka herkuissakin tulee hyvin nopeasti niin sanotusti ähky. Samoin hiilareista yritän pysyä erossa. Sokerista ja hiilareista kuitenkin tulee sen verran negatiivisia seurauksia, että niiden syöminen on usein tietoinen valinta ja onneksi jälkeenpäin tekeekin mieli palata takaisin pelkkään lihaan. Syksyllä kun muutamia viikkoja söin miten sattuu, ei meinannut liikunta maistua ollenkaan ja olo oli yleisesti vetämättömämpi. Loppuvuodesta 2020 söinkin usein kotona pelkkää lihaa, mutta vapaammin sitten työlounailla tai kylässä kerran, pari viikossa.
Odotan innolla, mitä vuosi 2021 tuo tullessaan. Aion jatkaa rennolla karnivoriruokavaliolla tulevaisuudessakin suurinpiirtein tyylillä 20/80; 80% ajasta pelkkää lihaa ja 20% kasvikunnan tuotteita, joista on mahdollisimman vähän haittavaikutuksia omalle hyvinvoinnille, sekä joitain herkkuja. Tuntuu levolliselta, että voin aina palata takaisin tiukkaan karnivoriruokavalioon, jos pahemmat masennuksen tai ahdistuneisuuden jaksot palaavat ja saada siitä apua. Päänsisäinen maailmani on nykyään toiveikas ja levollinen ja vaikka välillä onkin huonoja päiviä (nehän kuuluvat elämään!) niin ne eivät lannista ja pelota niinkuin ennen. Uskon ruokavalion olleen suurin syy tämänhetkiseen terveydentilaani, en ole koskaan voinut näin hyvin, näin pitkän aikaa.