Alunperin 1975-luvulla kirjoitettu kirja ”Stone Age Diet” lääkäri Walter L. Voegtlin kirjoittamana. Voegtlin oli gastroenterologi ja yksi paleo-ruokavalion pioneereistä.
Itse kirja on osiltaan oman aikansa tuote. Voegtlin ei muunmuassa osannut ottaa huomioon matalahiilihydraattiseen ruokavalioon liittyviä adaptio-oireita ja kirjan loppuosa sisältää aika villejä teorioita miten ratkaista kasvavan väestömäärän mukana tulevaa globaalia ruokapulaa. Näiden teorioiden pohjalta monet paleo-ruokavalion tutkijat ovat ottaneet reilua hajurakoa Voegtlin teorioita kohtaan kokiessaan ne liian eksentrisiksi ja poliittisesti aroiksi aiheiksi. Jos kuitenkin ottaa huomioon, että Voegtlin ei ollut ekonomisti ja hän yritti ennustaa tulevaisuutta utopistin linssien kautta, voi kirjan antropologiset, fysiologiset ja käytännölliset osiot lueskella läpi hyvillä mielin, niiden sisältäen hyvää perustietoa karnivori-ruokavaliosta. Muun voikin sitten jättää omaan arvoonsa tai selata läpi lähinnä viihdearvon pohjalta.
Tämä on ensimmäinen osa kirjan eri kappaleiden käännöksistä. Se käsittelee sivut 1-145. Toinen puoli kirjasta tulee käännettyä sitten kun on aikaa. Olen koittanut parhaimpani mukaan valita kirjasta niitä osioita käännettäväksi jotka kiteyttävät tärkeitä osa-alueita. Paljon hyvääkin jäi välistä pois, joten suosittelen kyllä lukemaan koko kirjan itse läpi jos aihe kiinnostaa.
Alkuperäisen kirjan voi ladata täältä.
Onko ihminen kasvissyöjä vai lihansyöjä?
Sivu 20 – Lihansyöjäeläimen ja kasvissyöjäeläimen välillä on kaksi perustavanlaatuista eroa:
- Kasvissyöjäeläimet voivat sulattaa ja käyttää kasvisten selluloosaa ravinnoksi. Lihansyöjä-eläimet eivät voi.
- Kasvissyöjäeläimet voivat imetyksestä kuolemaansa asti elää normaalisti syömättä palaakaan lihaa. Lihansyöjäeläimet eivät voi.
Nämä universaalista hyväksytyt biologiset faktat määrittelevät luonnon peruslakeja: Kasvissyöjät syövät kasviksia ja lihansyöjät syövät kasvissyöjiä. Ilman kasvissyöjien kykyä muuttaa kasvikunnan tuotteita lihaksi, lihansyöjät eivät olisivat eläneet yhtä sukupolvea pidemmälle, puhumattakaan miljoonista vuosia.
Sivu 22 – Kasviperäisen ruuan prosessoiminen niin, että myös lihansyöjäeläimet voivat sulattaa niitä tarvitsee yleensä mikro-organismeja sisältävän prosessin (niinkuin märehtiminen) joka pehmittää selluloosan soluseinämän vapautumaan aineosat seinämän sisältä. Kasviperäiset solut ovat sen verran pieniä, että niiden rikkomiseen tarvitaan paljon pureskelun tai modernien myllyjen jauhantaa tyjympiä mekanismeja.
Se, että nykyihminen, tiettyjen olosuhteiden saattamana, on oppinut prosessoimaan selluloosan sellaiseen muotoon jossa siitä on edes jonkinlaista ravinnollista hyötyä ei vielä todista sitä, että ihminen ei olisi luonnollisesti lihansyöjä. Se ei myöskään todista, että ihminen olisi kykeneväinen ilman kasvien prosessoimista käyttämään niitä hyväksi tai, että ihminen pystyisi elämään täysin ilman eläinperäisiä proteiineja. Se ei todista, että ihminen kykenisi käyttämään mitään muuta aineosia niin täydellisesti hyödykseen kuin lihaa ja rasvaa. Se ei todista millään tasolla, että ihmisen luonnollinen ruokavalio olisi kasvipohjainen, samalla tavalla kuin uimataito ei todista, että ihmisen luonnollinen elinympäristö on meri.
Sivu 41 – Ihmisen ruuansulatuselimen kuvaaminen tätä tarkemmin käy toistosta sillä se on niin samanlainen koiran ruuansulatuselimien kanssa, mitä käsittelimme aikaisemmissa jaksoissa. Koiran ja ihmisen ruuansulatuselimien pääasiallinen ero on se, että ihmisiltä löytyy vielä tarkoitukseltaan mysteeriksi jäänyt osa, umpisuoli, mitä koiralla ei ole. Umpisuolen olemassaoloa on yleensä pidetty todistusaineistona sille, että ihmiset ovat alunperin olleet kasvissyöjiä ennen lihansyöjiksi muuttumista. Teorian mukaan tämän ravintolähteen muutoksen tapahduttua umpisuoli pikkuhiljaa surkastui jäänteeksi. Toisen teorian mukaan umpisuoli ei olisi surkastumassa ollenkaan, vaan juurikin yrittämässä kehittyä toimivaksi elimeksi. Tämän teorian mukaan ihminen oli alunperin lihansyöjä ja vuosisatojen aikana lisääntynyt kasvisten syönti olisi toiminut sysäyksenä umpisuolen kehittymiselle, jotta me pystyisimme käyttämään nykyajan kasvisravintoa paremmin hyödyksi.
Koska umpisuolen olemassaolon syyt ovat edelleen mysteeri, jota tuskin tulemme selvittämään vielä seuraavan kymmenen tuhannen vuoden aikana, on asiasta filosofointi tässä vaiheessa turhaa.
Sivu 43 – Vaikka me syömme useammin kuin meille yleensä olisi hyväksi, on ihminen pätkäsyöjä. Ihminen ei koskaan märehdi ruokaansa jatkuvasti pitkin vuorokautta. Ihminen ei voi sulattaa selluloosaa tai prosessoimatonta kasvimateriaalia ja ihminen ei pysty selviytymään ilman eläinperäistä proteiinia ruokavaliossaan.
Olemme käyneet läpi koiran, lampaan ja ihmisen ruuansulatuselimien eroja (Taulukko 1). Näiden faktojen läpikäynnin pohjalta voimme sanoa, että ihminen on rakennettu lihansyöjäksi (karnivoriksi). Ihmisen ihanteellinen ruokavalio on proteiini – pääasiallisesti eläinperäinen – rasva, ja hyvin vähän tai ei ollenkaan hiilihydraatteja. Hiilihydraatit eivät kuulu ihmisen ihanteelliseen ruokavalioon edes pienissä määrissä ellei kasvipohjaisia proteiinia tai kasviöljyjä ole niin pitkälti käsitelty, että kehomme pystyy käyttämään niitä ravinnoksi.
Ihmiskunnan evoluutionaarisesta ravintohistoriasta
Sivu 61 – Kronologinen luettelo ihmisten evoluutiosta. Neoliittinen Aikakausi merkkaa maanviljelyksen alun. (Ylläpidon huom. Linkit vievät Wikipedia-sivuille)
| Geologinen tai Antropologinen Kausi | Alkoi x vuotta sitten | Loppui x vuotta sitten | Ihmisarkkityyppi | Eli noin x vuotta sitten |
|---|---|---|---|---|
| Mioseenin epookki | 30,000,000 | 2,000,000 | Proconsul kädellissuku | |
| Paleoliittinen Kausi (vanha kivikausi) | 2,000,000 | Homo erectus (pystyihminen) Zinjanthropus boisei (vankka-apinaihminen) | 1,500,000 – 2,000,000 | |
| Varhaispaleoliittinen kausi | 100,000 | Australopithecus, (etelänapina) Lantian ihminen Jaavan ihminen Pekinginihminen | 1,000,000 500,000 500,000 360,000 | |
| Ensimmäinen jäätiköitymiskausi | ||||
| Keskipaleoliittinen kausi | 100,000 | 50,000 | Homo sapiens | |
| Toinen jäätiköitymiskausi | Neandertalinihminen | 40,000 | ||
| Kolmas jäätiköitymiskausi | ||||
| Myöhäispaleoliittinen kausi | 50,000 | 15,000 | Cro-Magnonin ihminen | 30,000 |
| Mesoliittinen kausi (keskimmäinen kivikausi ) | 15,000 | 9,000 | Homo sapiens sapiens (nykyihminen) | |
| Neoliittinen kausi (nuorempi kivikausi) | 9,000 | 5,500 | ||
| Pronssikausi | 5,500 | 3,000 | ||
| Rautakausi | 3,000 | |||
| Atomikausi |
Arktinen tutkimusmatkailija Vilhjarmun Stefanssonin teorioiden mukaan ihminen kehittyi kasvisruokaisesta antropodi-apinoista (Proconsul?) joka ajan saatossa kehittyi lihansyöjäksi ja joka ajoittain söi kasviperäistä ravintoa sen mukaan mitä ympäristöstä luonnollisesti löytyi. Tätä kutsutaan ”keräilijä-vaiheeksi”, jota seurasi hiljattainen muuntautuminen kokonaan lihansyöjäksi.
Niinkuin näemme Taulukosta II, paleoliittinen kausi ja pleistoneeninen (jää) kausi tapahtuivat samanaikaisesti. Näistä jälkimmäinen kausi sisälsi ainakin kolme erillistä jääkautta joiden välissä ilmaston lämpötila muuttui lämpimäksi ja välillä jopa trooppiseksi. Viimeisin jäämassojen vetäytyminen tapahtui noin 15 000 vuotta sitten.
Pleisoteeni aikakauden aikana monet suuret nisäkkäät (mm. mammutit, mastodonit, jättilaiskiainen, kameli, hevonen, luolakarhu) olivat levittäytyneet laajalti, joka mahdollisti aikaisille ihmisille helpon saaliin ihanteellisen ravintonsa takaamiseksi. Se oli tämän aikakauden aikana kun ihminen kehittyi luonnollisesti lihansyöjäksi, ja koska pleisoteeni aikakausi kesti miljoona vuotta voimme kohtuullisella varmuudella todeta, että ihminen pysyi täysin lihansyöjänä tämän ajan.
Paleoliittisen ajan loppupuolella suuret jäämassat vetäytyivät viimeisen kerran ja tundrat muuttui pikkuhiljaa laajentuviksi metsiksi. Ilmaston muutoksen myötä suuret metsästyslaumat hävisivät ja ihmisen piti taas turvautua metsästämään pienempiä nisäkkäitä, kalastaa ja lisäravita ruokavaliotaan hyönteisillä, käärmeillä ja etanoilla selviytyäkseen. Ihmisen ruoan saatavuus oli taas kerran muuttunut epävarmemmaksi, ajankulultaan pidemmäksi ja vuodenaikojen armoille. Se oli näihin aikoihin – noin 15 000 vuotta sitten – kun ihmiskunnan oli pakko opetella uusia tapoja hankkia ja säilöä ravintoa kasvien kautta selviytyäkseen pula-ajoista ja nälästä.
Vaikka meillä ei tietenkään nykypäivänä ole mitään tapaa varmistaa ihmiskunnan kehityksen tarkkaa kulkua, meillä on kuitenkin tiedossamme antropologista aineistoa siitä minkälaisia työkaluja ihmiskunta on käyttänyt tiettyinä ajanjaksoina. Nämä löydökset osoittavat selvästi, että pleistoneenisen aikakauden aikana käytetyt työkalut olivat kaikki metsästykseen liittyviä (seipäitä, jousia ja nuolia, kirveitä joiden terät oli tehty terävistä kivistä). Myös ihmisten jättämät muut jäljet sisälsivät eläinten luita joita oli rikottu luuytimeen käsiksi pääsemiseksi. Minkäänlaisia maanviljelykseen viittaavia tai ruuan säilömiseen tarkoitettuja työkaluja tältä aikakaudelta ei olla löydetty.
Ylläpidon huom: Tästä eteenpäin hän käy läpi eri kulttuurien historiatutkimuksia minkälaista ruokaa löydettiin minkäkin aikakauden kaivauksista Euroopasta, Pohjois- ja Etelä-Amerikasta, Afrikasta joista melkein jokainen oli 1500-8000 eaa.
Sivu 66 – Vaikkakin tiedämme vain vähän paleoliittisen ja mesoliittisen aikakauden ihmisestä, on kerätyn tiedon pohjalta kohtuullisen selvää, että ihminen eli lihansyöjänä noin miljoona vuotta. Tänä aikana ihminen söi pääsääntöisesti lihaa vain pienten poikkeusten kanssa ja silloinkin vain jos se oli välttämätöntä. Ensimmäinen poikkeus tähän elämäntapaan tapahtui vasta noin 8000 vuotta sitten, ja sen seuraukset nähtiin eri puolella maapalloa vasta paljon myöhemmin. Emme voi kutsua tätä ensimmäistä poikkeusta suureksi ruokavaliomullistukseksi. Se oli lähinnä arka kokeilu muuttaa ruokatottumuksia nälänhädän aikoina sellaisiin vaihtoehtoihin jotka säilyivät pidempään ja vaikka ne eivät olletkaan ravintosisällöltään yhtä hyviä kuin liha, ne antoivat täytettä tyhjille vatsoille. Ei ole epäilystäkään siitä, että ihmisen ruoansulatuselin ei olisi tottunut tällaisiin ajoittaisiin kokeiluihin hyvin ilman komplikaatioita.
Kuitenkin kauan ennen tätä, ihmisestä oli tullut ajatteleva ja älykäs eläin jolla oli mielikuvitusta kuvitella uusia työkaluja ja taito käyttää niitä. Villiviljan tai juurien kerääminen pitkin harvakasvuista metsikköä kulutti kuitenkin paljon aikaa. Pienien, nopeiden ja niukassa olevien nisäkkäiden metsästäminen oli myös aikaa kuluttavaa ja ei aina tuottanut tulosta. Oli pakko keksiä joku helpompi tapa. Oli väistämätöntä, että ihminen lopulta keksi tavan istuttaa villiviljoja käsiteltyyn maaperään helpomman keräämisen takaamiseksi ja keksi tavan vangita villieläimiä jotta pitkiltä ja riskialttiilta metsästysreissuilta säästyttäisiin. Toisin sanoen ihminen ajatteli itsensä maanviljelijäksi! Tämä johti lopulta suurempiin ruokavalion ja ympäristön muutoksiin, sellaisiin, joihin ihminen kuitenkin pystyi mukavasti adaptoitua.
Maanviljelys saapui
Sivu 71 – Taulukko III: Aikakausia milloin maanviljelys saapui eri maailmankolkkiin.
| Alue | Aika | |
|---|---|---|
| Hedelmällinen puolikuu (Lähi-idässä sijaitseva, Turkin ja Iranin vuorten eteläpuolinen alue) | Sai alkunsa | 7000 eKr. |
| Egypti, Nile Delta | Saapui | 5000-4000 eKr. |
| Egypti, Al-Fayyum | Saapui | 4000 eKr. |
| Kreikka | Saapui | 6000 eKr. |
| Intia | Saapui | 4000 eKr. |
| Etelä-Englanti | Saapui | 4000 eKr. |
| Pohjois-Englanti | Saapui | 2500 eKr. |
| Irlanti | Saapui | 2000 eKr. |
| Itävalta | Saapui | 2000 eKr. |
| Ruotsi & Tanska | Saapui | 2500 eKr. |
| Peru | Sai alkunsa | 5000-1000 eKr. |
| Kiina | Sai alkunsa | 2000 eKr. |
| Meksiko | Sai alkunsa | 4000 eKr. |
| Uusi-Meksiko | Sai alkunsa | 450 jKr. |
| Ohio, Mississippi | Sai alkunsa | 2000 eKr. |
Sivu 75 – Neoliittisen Ajan maanviljelijät saapuivat Ruotsiin 2500 eKr. He kasvattivat karjaa ja viljaa (pääasiallisesti ohraa), kalastivat ja metsästivät. Joskus 2000 eKr. skandinaviaa alettiin valloittamaan etelästä tulevien ihmisten toimesta ja 1000 eKr. kansantaiteeseen alkoi ilmestyä kuvia tyyppillisistä viikinkien laivoista. Viikingit kasvattivat ruista, ohjaa, kauraa ja jonkun verran vehnää. Kotieläiminä pidettiin hevosia, härkiä, possuja, kissoja ja koiria. Rannikolla asuvat söivät jääkarhuja, hylkeitä ja valaita. Pohjoisemmassa viljeleminen ei ollut vielä tunnettua. Lehmiä, lampaita ja vuohia laidunnettiin kesäisin. Karhun-, hirven-, peuran-, villisian-, biisoni- ja poronliha takasivat talven yli selviytymisen. Viikingit söivät kahdesti päivässä ja käyttivät lautasia, lusikoita ja veitsiä, mutta eivät haarukoita. Perinteinen ruokavalio sisälsi happamatonta ohraleipää, erilaisia keitettyjä lihoja, silli, maito, juusto, voi ja hasselpähkinät. Kasviksista syötiin kaalia ja sipulia sekä omenoita ja marjoja kun niitä oli saatavilla. Sima, kalja ja viiniä tehtiin juhlia varten.
Sivu 79 – Näiden tapahtumien ravitsemuksellinen merkitys oli se, että kristillisen aikakauden keskivaihelle saakka ihmiset tulivat toimeen mainiosti ravitsemuksellisessa tasapainossa yksinkertaisen ruokavalion avulla, joka sisälsi pääasiallisesti eläinproteiinia ja jyviä. Kummankaan alueen ruuat eivät näyttäneet olevan välttämättömiä toisen alueen asukkaille ennen kuin ne tulivat saataville globaalisti monta vuosituhatta myöhemmin. Ennen nykyaikaa puutarhasta saatuja vihanneksia pidettiin epäolennaisina ja turhina ylellisyystuotteita tai sopimattomina ihmisten ruuaksi. Tänään niistä vaikuttaa tulleen välttämättömyyksiä, ilman minkäänlaista hyvää syytä.
Sivu 80 – Varhaispaleoliittisissa viljapelloissa kasvoi paljon rikkaruohoja, joista esimerkiksi kauraa ja ruista ryhdyttiin lopulta myös viljelemään itsenään. Ruisjauhosta ryhdyttiin tekemään maukasta leipää ja siitä tuli yksi tärkeimmistä viljoista Euroopassa. Kauraa pidettiin ihmiselle kelpaamattomana ruokana, sillä sen ydintä oli hankalampi erottaa kuoresta. Kauraa käytettiin pääasiallisesti rehuna kunnes nykyaikaisemmat prosessointimenetelmät muuttivat sen muotoon jota myös ihmiset pystyivät syömään.
Sivu 91 – Ruuan säilöntää harrastettiin lähinnä proteiinipitoisten ruokien kanssa. Säilöntä oli välttämätöntä koska liha, kala ja kananmunat pilaantuivat nopeasti ellei niitä nautittu nopeasti. Ruuan säilöminen ei ollut niin iso ongelma paleoliittisena aikana koska pienet eläimet syötiin heti metsästämisen jälkeen ja suurimmat jaettiin teurastuksen jälkeen nopeasti kylässä oleville jäsenille. Kylien suurentuessa ja kaupunkien kehittyessä ruoan säilömiselle alkoi tulla pakottava tarve. Varsinkin kala oli ongelmallinen lämpimissä maissa joissa sitä piti pystyä kuljettamaan rannikolta sisämaahan pilaantumatta.
Aurinkokuivauksen ja suolan käyttäminen säilöntämenetelmänä on mainittu 1000 eKr kirjoituksissa. Sianlihan suolavesisäilöntää tehtiin Ateenassa (500 eKr) ja Roomassa (100 eKr). Savu, öljy ja savi olivat harvemmin käytettyjä säilöntämenetelmiä. Kaikki näistä menetelmistä, varsinkin suolaaminen, alensivat proteiinien laatua ja vähensivät tuoreiden liha, kalan ja kananmunien ravinnepitoisuuksia merkittävästi.
Ravitsemuksellisesta näkökannasta katsottuna elämä kaupungeissa siis lisäsi erilaisten ruokien vaihtelua, samanaikaisesti kun hiilihydraattien käyttö lisääntyi ja proteiinipitoisten ruokien ravinnelaatu heikkeni.
Sivu 93 – Vaikka puutarhassa kasvatettuja kasviksia löytyi jo monenlaisia, salaatti ilmestyi ruokapöytään vasta myöhäisen Rooman imperiumin aikoihin. Sianliha ja kala olivat pääsiallisia proteiinin lähteitä. Kreikkalaisten mielenkiinto rehuntuotannon saralla aloitti kukoistavan karjanhoidon aikakauden. Lampaita, nautaa, vuohia, sikoja ja kanoja alettiin kasvattamaan. Villieläimistä metsästettiin villisikoja, jäniksiä, peuroja ja erilaisia riistalintuja. Näihin aikoihin myös koira alkoi vakiintumaan lemmikkieläimenä ja sai pysytellä illallisaikaan pöydän alla, eikä pöydällä illallisena. Myös merenelävistä käytettiin sekä makean- että suolaisen veden kaloja, ankerioita, kilpikonnia (ja niiden munia), tonnikalaa, nuoria haikaloja ja ostereita. Säilötyt ruuat pitivät sisällään suolatun kalan ja sianliha, kinkut, makkarat ja aurinkokuivatut hedelmät.
Sivu 100 – Näistä ruokatavoista pidettiin kiinni aina 1900-luvun puoleen väliin asti. Yleisesti ruokavalio piti sisällään hyvälaatuisia eläinproteiineja ja hiilihydraattien lähteenä toimi leipä, peruna ja vaatimattomissa määrissä sokeri. Tuoreiden salaattikasvisten ja hedelmien saanti oli rajoittunut lyhyisiin kasvikausiin ja niitä säilöttiin purkittamalla. Murot ja leseet olivat täysin tuntemattomia. Emäntä joka tarjoili kaurapuuroa aamupalalla oli ollut aamu neljästä asti hereillä keittämässä sitä. Leipomoja oli olemassa, mutta leivät ja makeiset olivat yleensä kotona tehtyjä.
Sivu 101 – Kuitenkin Ensimmäisen Maailmansodan aikoihin tapahtui tieteen saralla jotain joka tulisi järkyttämään ihmisen ruoansulatuksen hyvinvointia parin vuoden sisällä enemmän kuin mikään muu tapahtuma viimeisen 10 000 vuoden aikana. Kuultuaan tästä edistyksestä teollisuuden pohatat hoputtivat suunnitelmiaan teollisen maanviljelyn ja logistiikan saralla vain saadakseen haltuun toiseksi suurimman teollisuuden alan Amerikoissa: ruokatuotteiden teollisen valmistuksen. Piirustukset supermarketeista laitettiin nopeasti tuotantoon, vain koska vitamiinien olemassaolo keksittiin!
Tämä ”tieteellinen läpimurto” oli viimeinen naula arkkuun joka erotti ihmisten ravintoympäristön entisestään heidän ruoansulatuselimistön tasapainosta.
Ylläpidon huom. Tämän jälkeen käydään läpi missä järjestyksessä erilaiset ruoka-aineet tulivat käyttöön nykyihmiselle ja kuinka lyhyessä ajassa nykytilanteeseen on päädytty. Voegtlin tarkastelee myös vitamiini/lisäravinne vallankumousta ja sen negatiivisia vaikutuksia nyky-yhteiskuntaan.
Sivu 114 – …koska maatalousministeriö oli julkaissut ja mainostanut laajasti keksimäänsä ”Perus 7” ravintomallia. Tämän valtion ohjeistuksen mukaan ihmisen oli mahdollista saada kaikki ravintoaineet syömällä jotakin kaikista seitsemästä ruoka-kategoriasta. Sanottiin, että kunhan tämä tuli tehtyä niiden päälle sai syödä mitä tahansa muuta!
- Vihreitä ja keltaisia kasviksia, joitakin raakana, joitakin keitettynä, pakastettuna tai purkitettuna.
- Appelsiineja, tomaatteja, greippiä tai raakaa kaalia, tai salaattia
- Perunaa ja muita kasviksia tai hedelmiä: raakana, kuivattuna, keitettynä, pakastettuna tai purkitettuna
- Maitoa ja maitotuotteita, nesteenä, kuivatettuna
- Lihaa, siipikarjaa, kalaa, kananmunia, kuivattuja papuja, herneitä, pähkinöitä tai maapähkinävoita
- Leipää, jauhoja ja leseitä, luonnollisessa muodossa tai kokojyvä muodossa, rikastettuna
- Voita tai A-vitamiinilla rikastettua margariinia
Listaa katsoessa voi vain hämmästellä miten paleoliittinen ihminen on voinut pysyä elossa miljoonia vuosia syömällä pääasiallisesti vain ryhmästä 5.
Seuraavassa kappaleessa käymme läpi nykyaikaisia kansoja jotka syövät pääasiallisesti vain joko ryhmästä 4 tai 5. Suurin osa näistä kansoista ei ole kuullutkaan ruoista jotka kuuluvat ryhmiin 1,2,3,4,6 ja 7. Nämä kansat ovat selvinneet hyvin ankarissa ilmastoissa vuosituhansia vaikka he ovat olleet täysin tietämättömiä maatalousministeriön ohjeistuksista!
Ylläpidon huom. Täältä voi lukea lisää näistä kansoista.
Sivu 131 – Näiden evolutionaaristen muutosten nopeuden ja aikajanan tarkkailu on myös tärkeää. Professori Zeuner1 uskoi paleontologisten tutkimustensa pohjalta, että nisäkkään evoluutiollisen muutoksen aikajana on 500 000 vuotta. Kun maatalouden vallankumous alkoi, ihminen oli jo kehittynyt nykymuotoonsa. Professori Yudkinin mukaan 2 10 000 vuotta (eli 300-400 sukupolvea) on aivan liian lyhyt aika sellaisten fysiologisten muutosten tapahtumiseen jotka muokkaavat ihmisten ruoansulatuselimistöä modernin ruoantuotannon mukaiseksi. Myös Stefansson oli tätä mieltä. Lääkäri Raymond Shatin mukaan nykyihminen kehittyi omaan muotoonsa noin miljoona vuotta sitten ja on sen jälkeen muuttunut biologisesti hyvin vähän. Lääkäri Lloyd Jensen taas esitti, että vaikka ihmisten kulttuuriset muutokset ovat olleet värikkäät, ihmisen fysiologiset muutokset ovat pysyneet samana viimeisen 20 000 vuoden aikana. Neanderdaalia joka olisi pukeutunut moderneihin vaatteisiin olisi hyvin voinut luulla Amerikkalaisen jalkapallon ammattiurheilijaksi. Cro-magnoninihmistä ei olisi ulkoisten piirteidensä puolesta voinut erottaa nykyihmisestä.
Miksi lihansyöjien pitää syödä niin kuin lihansyöjien kuuluu
Sivu 137 – Mikä tahansa mekanismi, olisi se elävä organismi tai mekaaninen rakenne, tarvitsee toimiakseen energiaa. Auto käyttää energiakseen bensaa. Harva auto on rakennettu niin, että se pystyy käyttämään energianaan myös dieseliä. Bensa-auto toimii siis parhaiten vain bensalla ja diesel-auto dieselillä. Meillä on siis kahdenlaisia autoja jotka näyttävät ulkoapäin täysin samanlaisilta mutta jotka tarvitsevat toimiakseen täysin erilaisen energialähteen.
Tämä sama sääntö pätee eläviin organismeihin; ne voivat näyttää samantapaisilta ulkoapäin, mutta voivat silti tarvita toimiakseen erilaisen energialähteen. Lehmät syövät heinää ja tiikerit syövät lihaa, juuri niinkuin kummankin biologialle on soveliainta. Monelle on kuitenkin hankalaa käyttää saamaa johtopäätelmää ihmisten suhteen. Lihansyöjä ihminen ei pysty sulattamaan, käyttämään ja tulla ravituksi mistä tahansa ruuasta mitä hän pystyy nielemään. Yleensä energialähteet jota mekaaniset rakenteet käyttävät ovat pitkälle käsiteltyjä. Jos elävälle ogranismille syötetty energia ei ole ennaltakäsiteltyä, pitää se nielemisen jälkeen sulattaa ja prosessoida kehossa ennen kuin siinä olevat ravintoaineet voidaan käyttää energiaksi kehossa. Käsittelimme jo aikaisemmin kirjassa syitä siihen, miten kasvissyöjäeläimen ja lihansyöjäeläimen ruoansulatusjärjestelmät eroavat toisistaan. Jos prosessoimatonta kasvimateriaa syötetään lihansyöjäeläimelle, vain murto-osa siitä pystytään käyttämään hyväksi energiana. Suurin osa siitä kulkee muuttumattomana ruansulatusjärjestelmän läpi pönttöön asti. Myös etukäteen prosessoidut hiilihydraattituotteet kulkevat lihansyöjäeläimen ruansulatusjärjestelmän läpi enemmän tai vähemmän muuttumattomina.
Sivu 140 – Lihansyöjäeläimen ruansulatusjärjestelmään ei päädy ollenkaan hiilihydraatteja, jos se ei syö muuta kuin lihaa ja rasvaa. Tästä johtuen ruoansulatusjärjestelmän ei myöskään tarvitse ylläpitää fermentoitumista tukevaa bakteerikantaa. Suolistossa olevat hyvät proteolyyttiset bakteerit kukoistavat tällaisessa ympäristössä. Koska suolistossa ei ole hiilihydraatteja tuottamassa happoja, muuntautuu suolen ympäristö emäksiseksi joka soveltuu proteolyyttisille bakteereille hyvin.
Nykyihmiset syövät harvoin enää pelkästään lihaa ja rasvaa vaan yleensä jokaisella annoksella syödään myös hiilihydraatteja. Tämä johtaa suurempien hiilihydraattien pääsyn suolistoon. Jopa pieni määrä hiilihydraatteja ylläpitää suolistossa fermentoitumiseen tarvittavien bakteerien prosesseja. Jos hiilihydraatteja syödään suurempia määriä, myös niiden käsittelyyn tarvittavat bakteerikannat kasvavat suolistossa. Kun hiilihydraatteja syödään liikaa voivat samat bakteerit vallata koko suoliston. Hapon tuotanto kasvaa ja fermentoivat bakteerit aktivoivat silloin myös serkukset – hiivan, homeen ja sienet – mukaan tähän hapon täyttämään luvattuun maahan. Näistä kolmesta serkuksesta varsinkin sienet ovat myös tehokkaita fermentoijia ja niiden määrän kasvaessa alkaa helposti vaarallinen sykli jossa enemmissä määrin ohutsuoleen pääseviä hiilihydraatteja muuttuu hapoksi. Tämä johtaa taas suoliston ärtyneisyyteen. Ripuli ja vatsakivut ilmaantuvat. Suolisto alkaa lähettämään signaaleja muualle ruoansulatusjärjestelmässä ärtyneisyydestään joka johtaa yleensä kaasun muodostumiseen ja turvotukseen. Ohutsuoli nopeuttaa hiilihydraattien kuljettamista lävitseen enemmissä määrin ja ne päätyvät paksusuoleen entistä vähemmän käsiteltynä joka taas ärsyttää paksusuolta entisestään. Fermentoituvista tukevat bakteerikannat lisääntyvät entisestään ja ruansulatusjärjestelmän tilanne muuttuu entistä huonommaksi.
Tässä vaiheessa suolistossa elävät hyvät proteolyyttiset bakteerit kokevat suoliston happokkaan ympäristön elinkelvottomaksi ja poistuvat elimistöstä hiljalleen, jättäen fermentoivat bakteerit valloilleen. Potilas ei tietenkään huomaa tätä suoliston bakteerien vallanvaihtoa – hän jää vain pohtimaan miksi hänen peräsuolensa on ärtynyt.
Tässä vaiheessa voisi miettiä, että miksei käyttäisi antibiootteja tappamaan kaikki fermentoivat bakteerit pois. Näin ihminen voisi varmasti syödä vaikka minkälaista kasvispohjaista ruokaa ilman vaivoja. Ongelma on kuitenkin siinä, että proteolyyttiset bakteerit ovat huomattavasti helpommin tuohottavissa antibiooteilla kuin fermentoivat veljensä. Ainoa tapa auttaa proteolyyttisiä bakteerikantoja kasvamaan on lopettaa hiilihydraattien syöminen kokonaan. Kun syöt vain lihaa ja rasvaa fermentoivilla bakteereilla ei ole mitään syötävää ja täten ne alkavat kuolemaan pois. Liiallinen happotuotanto loppuuu vähitellen ja tasapainoinen suoliston mikrobikanta alkaa palautumaan.
Tähän pääsemiseksi tarvitaan noin kolme kuukautta tiukalla karnivori-ruokavaliolla pysymistä.
Sivu 141 – Kuten aikaisemmin kirjassa kävimme läpi kuinka kasvissyöjäeläimet pystyvät prosessoimaan proteiineja kasveista kun taas lihansyöjäeläimet eivät. Kävimme myös läpi miksi lihansyöjäeläin pystyy saamaan tiettyjä välttämättömiä aminohappoja vain lihasta. Ilman kaikkia näitä välttämättömiä aminohappoja lihansyöjä ei pysy elossa. Jos näitä aminohappoja saadaan ravinnosta rajattuja määriä, lihansyöjän, ja ihmisen, terveys kärsii.
1900-luvun lääkäri ja fysiologi Francois Magendie3 todisti tämän syöttämällä koirilleen vain valkoista leipää. Hänen koiransa kuolivat 60-päivän sisällä kokeen aloituksesta. Tämä johtui siitä, että vehnäleivästä puuttuu yksi näistä elintärkeistä aminohapoista: lyseiini.
Lihansyöjäeläimen sekä ihmisen pitää saada myös eläinrasvoja pysyäkseen terveenä. Tämä oli vuosisatojen aikana ymmärrettyä tietoa myös tutkimusmatkailijoiden keskuudessa. Stefansson ja Bradford Angier kuvailevat retkikunnissa esiintyvästä ripulisairaudesta, proteiinimyrkytyksestä4 (rabbit starvation), johon sairastuttiin jos retkikunnissa jouduttiin turvautumaan ravinnonlähteenä hyvin vähärasvaisiin riistoihin (kuten jäniksiin). Liian vähäinen rasvan saanti johti heikkouteen ja ajoittain kuolemaan. Myrkytys voidaan parantaa nopeasti syömällä mitä tahansa eläinrasvaa.
Sir George Hubert Wilkens5 kuvailee samantapaisesta kokemuksista proteiinimyrkytyksen kanssa arktisten- ja trooppisten alueiden sekä Australian tutkimusmatkoilla. Sairaus oli saatu aikaiseksi syömällä nälkään kuolleiden hevosten ja hirvien lihaa. Jälkimmäinen sairaustapaus oli parantunut välittömästi syömällä karhun rasvaa.
Sivu 143 – Joskus potilaat väittävät voivansa pikkuhiljaa kouluttaa ruoansulatusjärjestelmänsä käsittelemään kasvimateriaalia paremmin, jos he vain jatkavat näiden ruokien syömistä tarpeeksi kauan. Tällä strategialla on yhtä huonot mahdollisuudet onnistua kuin mekaanikolla joka yrittää saada bensa-autoa kulkemaan dieselillä.
Lihansyöjäeläimet ja ihminen voivat parhaiten syömällä pelkkää rasvaa ja lihaa. Mutta sen puolustaminen, että hänen olisi pakko syödä pelkästään niin, on mahdotonta. Tottakai lihansyöjäeläimet pystyvät syömään ja käsittelemään pieniä määriä hiilihydraatteja. On yhtä tärkeää ymmärtää tämä tosiasia ja samalla ymmärtää, että erilaisten hiilihydraattien käsittelemisessä on eroja. Valitsemalla hiilihydraateista ne vaihtoehdot jotka ovat kaikista lempeämpiä lihansyöjäeläimen ruoansulatusjärjestelmän ja jättämällä syömättä kaikki muut, voidaan saada aikaan järkevästi ylläpidettävä ruokavalio. Pitämällä kuitenkin hiilihydraattien saanti niin pienenä kuin mahdollista voimme estää kaiken happopitoisen fermentoitumisen joka aiheuttaa ruoansulatuselimistön ärtymystä.
- Wikipedia eng: Gustav Zeuner[↩]
- Wikipedia eng: John Yudkin[↩]
- Wikipedia eng: Francois Magendie. Ylläpidon huom. Francois vaikuttaa Wikipedia artikkelin pohjalta olleen aika ristiriitainen hahmo! Hän teki muitakin hyvin epäeettisiä eläinkokeiluja mm. leikellen elävän koiran ja syöttäen koirille pelkkää sokeria jolla ne kuolivat 32 päivän sisällä. [↩]
- Wikipedia: proteiinimyrkytys[↩]
- Wikipedia eng: Hubert Wilkens[↩]