Lihansyönnin antropologia – Saalistaja

On tärkeää pohtia mikä nykyisistä tarjolla olevista ruokavalioista on lähimpänä sitä millä ihmiskunta on lajina kehittynyt. Siihen vastataksemme meidän pitää ottaa huomioon tutkimuksia sekä fysiologiasta, ravinnosta että antropologiasta.

Ovatko ihmiset sekasyöjiä vai lihansyöjiä?

Jos käytämme lihansyöjän (karnivori) yleistä määritelmää tarkoittaen eläintä jonka pitää syödä lihaa jotta se pysyy elossa (riippumatta siitä, että voivatko ne syödä/syövätkö ne myös kasvikunnan tuotteita), niin sen mukaan ihminen on ehdottomasti lihansyöjä. Itse asiassa suurin osa eläimistä joita me ajattelemme lihansyöjinä pystyvät syömään vihanneksia. Kaikki lihansyöjät kuitenkin kuuluvat johonkin kahden ääripään välille riippuen siitä kuinka paljon kasvikunnan tuotteita ne syövät. Ääripäistä esimerkkeinä hypolihansyöjät, kuten karhut sekä hyperlihansyöjät, kuten kissaeläimet. Riippumatta siitä, mihin eläin tällä janalla asettuu, tarvitsee se pääsääntöisesti lihaa voidakseen hyvin. ¹²³

Nykyistä ravintotiedettä riivaa tällä hetkellä uskottavuuspula sillä monet tutkimukset ihmisten optimaalisesta ravinnosta pohjautuvat kysely- ja tarkkailututkimuksiin joista puuttuu kokeelliset ja satunnaistetut menetelmät ja kontrollit. Kovin luotettavia tuloksia ei voi saada kokeesta, joka perustuu siihen, että ihmisiltä kysytään mitä he tarkalleen söivät viime viikolla ja missä määrissä.⁴

Koska paleoantropologit eivät pysty kysymään ihmiskunnan esi-isiltä mitä heidän aamupalaan kuului, ovat he keksineet punnita tietynlaisia atomeita jotka kerääntyvät vanhoihin luurankoihin. Näitä atomeita kutsutaan ”vakaiksi isotoopeiksi” (stable isotopes) ja niistä kerääntyy tietynlainen ruokavalion allekirjoitus. Kasvit sisältävät erilaisen jakauman verran isotooppeja kuin eläimet ja näitä jakaumia lukemalla voidaan tutkia tietyn eliön ruokavaliota. Isotooppilukemat paljastavat paljon enemmän kuin pelkän suhteen eläin- ja kasviravinnon välillä, niiden avulla voidaan saada eriteltyä myös mitä erilaisia kasveja tutkittava eliö on syönyt ja olivatko syödyt eläimet mereneläviä vai maalla eläviä eläimiä.

Ihmiskunnan esi-isän kohdalla isotooppi-kokeet antavat ymmärtää että ihmiset olivat lihansyöjiä, jopa mahdollisesti enemmän kuin sudet ja hyeenat! Alla kuva tutkimuksesta missä punaisessa kuplassa ihmiset ovat ryhmitetty yhteen muiden lihansyöjien kanssa. ⁵⁶

Paleoantropologien keskuudessa on yleisesti hyväksytty tieto luokitella ihmiset lihansyöjiksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että ihmiset eivät ikinä syöneet kasviksia, päinvastoin! Muiden tutkimusten mukaan ihmiset todennäköisesti söivät riittävän suuria määriä jotta meitä voi osittain verrata sekasyöjiin. Kuinka paljon näitä kasveja syötiin lääkinnällisesti, tai pakosta on vielä kiistanalaista, mutta mikä ei ole kiistanalaista on että ihmiset ovat pakotettuja (obligate) lihansyöjiä ja valinnaisia sekasyöjiä.⁷

Entä kuitu?

Ruuansulatuselimistön tarkoitus on ottaa talteen tarpeeksi energiaa aivoillemme. Jossain vaiheessa historiaamme ruuansulatuselimistömme on mukautunut käyttämään kaiken hyödyksi ravinne- ja kaloririkkaasta lihasta ja kehittynyt pois kuidun fermentoimisesta. Vielä ei ole yhdessäkään tutkimuksessa voitu näyttää, että kuitu olisi modernille ihmisille välttämätöntä. Antropologisia todisteita tälle voidaan katsoa vaikka Mongolialaisista joiden tunnettiin syövän hyvin vähän kasviksia ja vain jos se oli mahdollista vuodenaikojen mukaan – he olivat myös sen verran terveitä, että pystyivät valloittamaan isoja osia maailmasta sotahevostensä selästä.⁸

Teoria joka määrittelee ihmiset kasvissyöjiksi pelkästään vedoten, että lähin eläinsukulaisiamme ovat apinat ja gorillat jättävät huomiotta suuria fysiologisia muutoksia mitä Homo -suku kävi vuosituhansien evoluutiomatkamme aikana läpi. Sen lisäksi, että olemme oudon karvaton versio serkuistamme meillä kaksi vielä suurempaa erottavaa tekijää: aivomme ja ruuansulatuselimistömmme.

Ruuansulatuselimistömme ero apinoihin ja gorilloihin selittyy enimmäkseen sillä, että jälkimmäisten ruuansulatuselimet saavat suurimman osan energiastaan epäsuorasti rasvahapoista märehtimisen tuloksena. Esimerkiksi Läntiset tasankomaagorillat saavat 57% energiastaan haihtuvista rasvahapoista (SCFAs)! Ihmiset ovat evoluution myötä kadottaneet kaiken paitsi pienet suoliston osat joissa mikrobit voivat vielä elää ja fermentoida kuituja. Tästä syystä ihmisillä on todella rajoitettu kyky käyttää kuitua energiaksi. Meiltä yksinkertaisesti puuttuu samat mekanismit kuidun hajoittamiseen kuin märehtijöiden pötseissä tapahtuu, missä mikrobit hajottavat hiilihydraatteja anaerobisessa käymisessä haihtuviksi rasvahapoiksi. Jos yritämme syödä enemmän kuin meidän luontaisilla mikrobeilla on resursseja prosessoida, parhaimmassa tapauksessa se tulee vain nopeasti ulos toisesta päästä. Pahimmillaan liiallinen kuidun syöminen aiheuttaa turvotusta, vatsapuruja, ummetusta tai haavaumia. Energian tuotannon näkökannasta tarvitsemme siis proteiinin ja rasvan lähinnä kolutuista ruhoista tai metsästetyistä eläimistä.⁹

Viime vuosina kuidun syömistä on perusteltu suoliston terveyden kautta. Ajatuksen takana on, että koska kuitu voidaan fermentoida haihtuviksi rasvahapoiksi ja koska suolistomme osaa käyttää näitä rasvahappoja energiaksi ja varsinkin yhdellä versiolla näistä rasvahapoista, butyraatilla, on todettu suoliston tilaa kohentavia vaikutuksia, niin tarvitsemme kuitua jotta voimme pitää suolistomme terveenä. Tässä ajatteluketjussa on kuitenkin monia ongelmia.

Ensimmäinen on se, että kuitu ei ole ainoa tapa saada haihtuvia rasvahappoja. Ihmisillä on kyky muodostaa itse niitä itsenäisesti proteiinista.¹⁰
Se, että solu käyttää jotain energiana ei automaattisesti tarkoita sitä, että se on välttämättä parasta energianlähde. Esimerkiksi alkoholi käsitellään verenkierrossa ensimmäisenä, ennen kaikkia muita aineita, se ei kuitenkaan tee siitä parasta vaihtoehtoa.
Kolmanneksi, butyraatin tärkein aineenvaihduntatuote on ketoaine (D-beta- hydroxybutyrate) eikä ole suoriltaan selvää kuinka paljon butyraattiin liitettyihin positiivisiin vaikutuksiin päästäisiin myös ketogeenisellä ruokavaliolla (tästä voi lukea hyvin yksityiskohtaisen blogipoustauksen täältä).

Eräs huomion arvoinen seikka on, että suolistosta löytyvä bakteeri, Akkermansia Muciniphila, lisääntyy ketogeenisissä ruokavalioissa sekä paastotilassa (mikä antaisi ymmärtää, ettei bakteerin lisääntyminen johdu kasvisten syömisestä ketogeenisellä ruokavaliolla). Tämä bakteeri on todettu hyödylliseksi ruuansulatuselimistölle koska sillä on käänteinen suhde metaboliseen oireyhtymään. Bakteerin syöttäminen hiirille jopa viivästyttää lihavuuden ja insuliiniresistanssin syntyä. Nämä bakteerit elävät suoliston limakalvokerroksessa limakalvoa syöden, tuottaen samalla butyraattia. On siis todennäköistä, että hyödyllisiä butyraatteja saa myös syömättä kuitua.¹¹¹²¹³

Meille on kerrottu, että kuitu on elintärkeä tekijä verensokeriarvojen ja insuliinin vähentämisessä. Tämä on kuitenkin väärä tieto. Tämä todistettiin jo 1980-luvulla tunnetun tutkijan Gerald Reavenin toimesta. Todellinen tekijä vaikuttaisi olevan tärkkelysmolekyylien verkoston laatu tai tila. Jos tärkkelysmolekyyli on jalostettu jauhoksi (esim. perunamuusi), kehon metabolinen reaktio on huonompi kuin jos tärkkelysmolekyylit ovat ”ehjiä” (kokonainen peruna). Sattumoisin peruna sisältää kuitua vain kokonaisena. Kuidulla ei siis ole todellista vaikutusta verensokeriin ja insuliiniin. ¹⁴¹⁵¹⁶

Jos kuidulla ei ole siis mitään vaikutusta kehon aineenvaihduntaan, eikö se kuitenkin paranna suoliston terveyttä? Eikö kuitu ole ensimmäinen suositeltu lisäravinne ummetuksen hoidossa? Ei ainakaan pitäisi olla. Singaporelaisen tutkimuksen mukaan ”potilaat jotka lopettivat kokonaan tai vähensivät kuidun syömistä huomasivat huomattavan parannuksen ummetusoireidensa kanssa. Kun taas ne jotka jatkoivat kuidun syömistä eivät huomanneet mitään muutosta oireisiin.” Heidän johtopäätöksensä oli että ”ummetuksen oireita voidaan vähentää tehokkaasti lopettamalla lisäkuidun syömisen”.¹⁷

Vaikuttaisi siis siltä, ettei karnivoriruokavalion kuiduttomuus ole vaarallista. Tutkimusten valossa on jopa mahdollista, että kuidun poistaminen ruokavaliosta parantaa suoliston terveyttä.

Evoluutio

Koko ihmiskunnan evoluution aikana erilaiset ulkoiset paineet toimivat polttoaineena jatkuvalle kehityskierrolle ilmaston, ruuan saatavuuden, ja suurten aivojen tuottamien hyötyjen välille.

Arkeologiset ja paleontologiset todistusaineistot viittaavat, että suurentunut lihan saanti toimi katalyysinä homo sapiensin nousuun aikaisempien kädellisten edelle. Eläinten rasvan sisältämä pitkäketjuiset rasvahapot aiheuttivat ihmisten aivojen nelinkertaisen laajentumisen ja erotti homo sapiensin isoin harppauksin hominidisten esi-isiemme edelle.¹⁸

Kehityimme homo habiliksesta, homo erektukseen ja lopulta homo sapiensiksi. Lihasta tuli tämän kehityksen aikana ihmiskunnan perusruuista.¹⁹²⁰²¹

Fossiilit

Liha toimi ihmiskehityksen risteyskohtana josta erotuimme ravintoketjun huipulle. Mutta ennen kuin aloimme käyttää haarukoita ja veitsiä, ihmiset aloittivat kehittämään kasvamassa määrin muita hienostuneita työkaluja. Aikaisen homo sapiensin keksintöihin kuului iso määrä metsästystyökaluja kuten keihäitä, puukkoja ja kalastuskoukkuja. Niiden jäänteitä löytyi erilaisten sen aikaisten isojen nisäkäseläinten luiden joukosta joka oli merkki ihmisten kyvystä toimia tehokkaina suur-nisäkkäiden metsästäjinä.²²²³

Isotooppitutkimukset fossiileista osoittavat että 50 000 vuotta sitten ihmisten ruokavalio oli lähestulkoon täysin samanlainen kuin nykyaikainen karnivori-ruokavalio.²⁴²⁵²⁶

Anatomiset muutokset

Fossiilisten työkalulöydösten lisäksi voimme myös tutkia merkkejä nykyihmisen kehossa jotka osoittavat, että se on kehittynyt parhaiten käsittelemään lihaa ravintona.²⁷

Ihmiset kehittivät hyvin hapokkaan vatsan joka toimii raatoja syödessä tehokkaana patogeenien tappajana. Vatsamme alhainen pH on tunnusomainen piirre erilaisilla raadon- ja lihansyöjäeläimillä.²⁸²⁹³⁰³¹³²
Ihmisten ruuansulatuselimistö kutistui ja menetti kyvyn fermentoida kasvikuituja joka teki ihmisistä pakotetun karnivorin (obligate carnivore).¹⁹
Meitän ruuansulatuselimistömme muistuttaa hyvin paljon muiden lihansyöjien ruuansulatuselimistöjä. Umpisuoli on jäänne niiltä päiviltä kun apina esi-isämme söivät kasveja. Toisaalta taas jaamme susien ja leijonien ruuansulatuselimistön kanssa hyvin kehittyneet sappirakot.
Ohutsuolemme pystyy imeyttämään rasvoja ja proteiinia erittäin tehokkaasti lihasta.³³

Metsästäjän keho

Myös muuallakin kuin ruuansulatuselimistössämme tapahtui muutoksia jotka kertovat lihansyöjäpolustamme:

Ihmiset ovat ainoita kädellisiä jotka ovat adaptoituneet kestävyysjuoksuun.

Kehostamme löytyvät tasapainottava vestibulaarinen järjestelmä, polviemme lateraalinen sivusiteet, varpaiden suuntaus, iskuja vaimentava jalkarakenne, karvoista paljas keho, jäähdyttävät ekkriiniset hikirauhaset ja pitkät alaraajamme ovat kaikki metsästäjäeläimen tunnusmerkkejä. Kehomme ovat suunniteltu erittäin tehokkaiksi kestävyysjuoksijasaalistajiksi.

Toisin kuin kasvissyöjäeläimet jotka kulkevat hitaasti paikasta toiseen jatkuvasti märehtien kasvikuituja pitkin päivää, ihmiset syövät kuin lihansyöjät: He saalistava, syövä, sulattavat ruuan lepäämällä ja toistavat prosessin. Olemme ensiluokkaisia juoksijoita ja saalistajia.³⁴³⁵³⁶³⁷

Kuvassa karnivori ruokavaliolla oleva ultramaratoonari Zach Bitter joka teki 2019 maailmanennätykset sekä 100-mailin juoksussa ja 12-tunnin juoksussa.³⁸³⁹

Oletko koskaan nähnyt simpanssin heittävän kiveä? Entäs seivästä? Olkanivelemme on myös yksi anatomisista eroista jotka erottavat meidät apina-sukulaisistamme. Olkanivelemme mahdollistavat meidän heittää asioita kuten pesäpalloja, kiviä tai seipäitä tarpeeksi kovaa tappaakseen eläimen. Mikään toinen eläinlaji ei pysty tähän. Emmekä tosiaan tarvitse olkaniveltämme heittääksemme kiviä kasveja kohti, jotta voisimme käyttää niitä ravinnoksi. Olkanivel kehittyi metsästyksen adaption kautta.

Mikä toinen eläin planeetalla pystyy metsästämään niin montaa erilaista lajia kuin ihminen? Me pystymme metsästämään valaita, hylkeitä, mammutteja, puhveleita, lintuja ja liudan muunlaisia eläimiä. Leijonat ja tiikerit ovat myös tehokkaita saalistajia, mutta ne ovat lajina kehittyneet saalistamaan vain tietynlaisia nisäkkäitä. Kun taas viimeisen viiden miljoonan vuoden aikana ihmiset ovat kehittäneet itselleen monia erilaisia mukautumia jotka edesauttavat meitä pysymään ravintoketjun huipulla: olkanivelet, pystyasento ja lantion asennon joka mahdollistaa tehokkaan juoksemisen. Näiden lisäksi meille on kehittynyt happamampi vatsalaukku, lyhyempi ruoansulatusjärjestelmä, silmien valkuaiset ja isommat aivot. ⁴⁰

Energiavaatimukset

Samalla kun anatomiamme kehittyi saalistajiksi ja lihansyöjiksi, myös energiavaatimuksemme muuttuivat. Isoiksi kehittyneistä aivoistamme tuli sekä mahtavin aseemme, että kallein energiariesa.

Aivomme tarvitsevat paljon energiaa. Tällaista energiavaatimusta ruokkiaksemme ihmisten tarvitsisivat joko todella suuren ruansulatuselimistön mahdollisimman laajalla imeytyspinta-alalla tai todella tiivistetyn energialähteen (tai molemmat).

Lääkäri Max Kleiber oli ensimmäinen joka keksi tavan laskea kuinka paljon eläimen tarvitsee syödä energiaa suhteessa sen kokoon. Tämä kaava ennustaa myös kuinka isot sisäelinten pitäisi olla ja paljon niiden pitäisi käyttää energiaa.

Kleiberin laskelmia käyttämällä voimme laskea, että meidän aivomme ovat yli seitsemän kertaa isommat kuin ihmisen kokoisella eläimellä pitäisi olla. Tämän lisäksi aivomme käyttävät noin kolmekymmentä kertaa enemmän energiaa kuin laskentakaava antaisi ymmärtää.

Kleiderin Laki osoittaa, että energiaraskaita aivojamme varten ruuansulatuselimistömme kutistui noin kolmasosaan oletetusta koosta. Umpilisäkkeemme on käytännössä olematon ja suolistomme on noin puolet oletetusta koostaan. Laskentakaava tuo ilmi, että myös sydän, maksa ja lihaksistomme ovat myös pienempiä verrattuna muihin ihmisen kokoisiin eläimiin.⁴¹⁴²

Pelkästään siis tutkimalla anatomiaamme Kleiberin laskelmien pohjalta näemme, että ihmiset pystyivät ylläpitämään aivojemme energiavaatimuksia kutistamalla aineenvaihdunnallisesti aktiivisia sisäelimiä (kuten ruuansulatuselimistö) ja syömällä hyvin energiatiheää ruokaa.⁴¹

Näistä löydöksistä voimme vetää suoran johtopäätöksen, että ihmisten pitää syödä hyvin energiatiheää ruokaa ja liha on tähän erinomainen ratkaisu. Liha auttoi meitä ylittämään ne energiarajoitteet mitä pelkän kasviperäisen ruoan syöminen asetti aivokuoremme hermosolujen määrän kasvulle.⁴³ Jokainen miljardi neuroneja vaatii 6 kaloria päivässä. ⁴⁴⁴⁵⁴⁶⁴⁷⁴⁸

Tästä syystä ihmiset kehittivät ennennäkemättömät kognitiiviset kyvyt.

Kädellisten aivot = Kyky tiivistää enemmän neuroneja pienempään tilaan.
Liha = Auttoi meitä ylittämään kasviperäisten ruokien tuottamat energiarajoitteet. Tämä rajoittaa kaikkien muiden kädellisten aivokuoren hermosolujen määrää.⁴⁹
Aivokuori = Valikoiva etu lihan saamiseen ja siten selviytymiseen.

Suurriista

Suurentunut aivokuori kehitti meille kyvyn tulla toimeen joustavasti isoissa ryhmissä. Aloimme muodostaa yhteistoiminnallisia sosiaalisia yksiköitä jossa jaetut kyvyt mahdollistivat meille kasvissyöjä megafaunan (kasvissyöjä eläimiä jotka olivat niin isoja, että käytännössä moni karnivori eläin ei pystynyt niitä metsästämään) metsästämisen.⁵⁰⁵¹⁵²

Yksi vahvimmista todistusaineistoista sille, että ihmiset ovat lihansyöjiä on juuri näiden megafaunojen sukupuuttoonkuoleminen. Fossiililöydökset osoittavat, että kun ihmiset asettuivat uudelle alueelle, megafaunan sukupuuttoon kuoleminen kiihtyi.⁵³

Homo erectuksen epäillään olevan pääasiallinen syyllinen elefanttikantojen rankkaan laskuun.⁵⁴ Myös viimeaikaiset isotooppitutkimukset osoittavat, että sekä neanderdaalit ja nykyihmiset söivät pääasiallisesti karnivoristi metsästämällä mammutteja, peuroja ja sarvikuonoja. Ihmisten mieltymys isoon rasvaiseen riistaan sai megafaunakannat lopulta pienentymään olemattomiin.⁵⁵⁵⁶²⁴

Ennen maataloutta keskimääräisen ei-ihmisnisäkkään massa oli Pohjois-Amerikassa noin 100 kiloa. Nykyään se on 7 kg.⁵³

Tällä sivulla sisältöjä on käännetty näiden lääkärien artikkeleista: Kevin Stock, Amber O’Hearn, Paul Saladino (Carnivore Code-kirja)