Eväitä aloittelijalle

Taso 1: Keskimäärin terveet ihmiset ja diabeetikot:
Nauta, porsas, lammas, vuohi, hirvi, kana, kalkkuna, ankka, ilmakuivatut lihat, sisäelimet, kala, äyriäiset, kananmunat sekä korkearasvaiset maitotuotteet, JOS ne soveltuvat sinulle.

Taso 2: Ihmiset joilla on lieviä tai kohtuullisia ruoansulatus- tai tulehdussairauksia:
Nauta, porsas, lammas, vuohi, hirvi, sisäelimet, kala, äyriäiset, kananmunan keltuaiset.

Taso 3: Ihmiset joilla on vakavampia autoimmuunisairauksia, Lymen tauti/borrelioosi tai syöpä:
Pelkästään lihaa märehtijäeläimiltä: nauta, lammas, vuohi, hirvi ja pienet rasvaiset kalat ja äyriäiset.

Jos olet hyvin sairas tai sinulla on todella monta lääkitystä päällä, suosittelemme lämpimästi pyytämään konsultaatiota Unkarissa toimivalta Paleo Medicina -klinikalta.

Ei ole ennenkuulumatonta, että karnivori saattaa syödä lihaa myös raakana (esim. lihatartar, sashimi tai naudan rasva).

Vaikka variaatioita löytyy eläinkunnan tuotteiden välillä, on aika yleistä, että suurin osa pitkäaikaisista karnivoreista päätyvät lähinnä syömään märehtijäeläinten lihaa, eli nautaa tai lammasta. Jos siis et ole kuuden kuukauden karnivoriruokavalion jälkeen saanut sellaisia terveysvaikutuksia kuin olet toivonut, kannattaa aina ensimmäiseksi kokeilla siirtymistä joksikin aikaa ruokavalion yksinkertaisimpaan muotoon: naudanlihaan, veteen ja suolaan.

Kuusi yleisintä Karnivori-aloittelijan virhettä

Karnivorilla syödään aina, kun on nälkä, ja lopetetaan, kun seuraava haarukallinen ei enää miellytä.

Karnivoriruokavaliolla ei suositella (varsinkaan ensimmäisen kuuden kuukauden aikana) minkäänlaisia (pätkä)paastoaikatauluja. Tarkoitus on antaa keholle mahdollisuus ryhtyä korjaamaan hormonaalisia, metabolisia ja fysiologisia vaurioita antamalla sille tarpeeksi ravintorikasta ruokaa. Kaikki ulkopuolelta tuleva paine (oli se sitten pätkäpaasto tai rankka liikunta) kuluttaa keholta energiaa niistä palautumiseen.

Ruoka-aikataulut ja ruoan määrä siis vaihtelevat täysin päivän, kuukautiskierron, vuodenajan, stressin ja liikunnan mukaan. Joinakin päivinä saatat huomata, että nälkä tuntuu loputtomalta ja syöt kolminkertaisen määrän kuin yleensä, monena annoksena pitkin päivää. Toisina päivinä syöt yhden kerran pienen aterian, koska ei vain ole nälkä. Kaiken pohjana toimii harjoitus luottaa vihdoinkin kehoomme, luottaa prosessiin ja antaa ajan kulua.

Monilla on niin pitkä ruuan rajoittamisen ja kalorivajeen historia, että nälkäsignaalit voivat olla täysin sekaisin. Varsinkin näillä ihmisillä näyttäisi olevan hankalinta pysyä poissa kaloreiden ja makrojen laskemisesta, koska luotto siihen, että ”keho tietää parhaiten”, on olematon. On totuttu siihen, että kehoa pystytään hallitsemaan vain ulkopuolelta tulevan informaation kautta (makrot, mikrot, kalorit, ketoaineet, grammat ja niin edelleen). On takerruttu ajatukseen, että keho on alistettavissa mielen tahtoon, kunhan kontrolli on tarpeeksi tiukka. Kontrollistrategia ei kuitenkaan tuota hyviä lopputuloksia pitkällä aikavälillä.

Nälän tunnusmerkit: väsyttää, päätä särkee, sokerin mielihaluja, heikottaa, äksyilyttää, masentaa, on melankolinen olo, mielialat heittelevät.

Kylläisyyden tunnusmerkit:  Ruoan ajatteleminen loppuu täysin, rauhallinen olo tai huomaat, ettet ole vähään aikaan enää ottanut lautaseltasi ruokaa, vatsassa tuntuu pieni paine (ei sama asia kuin turvotus tai ähky) ja lämpö.

Lihaa ja rasvaa on todella hankala syödä ähkyyn asti, koska ne ovat niin vahvoja kylläisyyden tunteen tuottajia. Mekanismi on täysin eri kuin hiilihydraattien kanssa, joita syödessä ähky, turvotus, ilmavaivat tai ”päättymätön nälän tunne” ovat yleisiä.

Yleisenä ohjenuorana voidaan todeta, että suurin osa ihmisistä päätyy syömään mitä tahansa 800 gramman ja 1,5 kilon väliltä lihatuotteita päivässä riippumatta siitä, minkä ikäinen, kokoinen tai painoinen on. Joidenkin on alussa hankala syödä oikein mitään, ja ruokahalut ovat ensin pienet. Toisilla taas voi tapahtua niin, että he syövät heti alkuun kuin hevonen, ja vasta pikkuhiljaa ruuan määrät pienenevät alaspäin. Tämä on kaikki yksilöllistä. Tärkeintä on, että muistaa kuunnella kehoaan, luottaa nälkäsignaaleihinsa eikä rajoita ruuan syömistä.

Kyllä. Suurin osa päivittäisistä ravintotarpeista on mahdollista saada karnivoriruokavaliosta, varsinkin jos olet avoin syömään maksaa, joka on mahdollisesti ravinnerikkain ruoka koko planeetalla. Lihassa on kaikki ravintoaineet, joita ihmiset tarvitsevat. Ne ravinteet, joita on hankalampi saada lihasta, ovat todennäköisesti sellaisia, joita karnivoriruokavaliolla tarvitaan vähemmän.

Kaikki tämänhetkiset viitesuositukset vitamiinien ja ravintoaineiden määristä perustuvat sellaisten ihmisten keskiarvoihin, jotka ovat olleet hiilihydraatteja sisältävällä ruokavaliolla. Karnivoriruokavaliolla olevia ei ole tutkittu riittävästi, jotta heidän viitearvonsa kävisivät ilmi, mutta kokemuskertomukset viittaavat siihen, ettei yleisiä viitearvoja voi käyttää karnivoriruokavaliota noudattavien terveydentilan arvioimiseen.

Syitä tähän on mm. ravinteiden lisääntynyt imeytyminen, kun ruuansulatuselimistön ja suoliston tulehdukset paranevat, sekä se tosiasia, että hiilihydraatit kilpailevat monien muiden ravinto-aineiden kanssa. Hiilihydraattien poistuttua ruokavaliosta keho pystyy tulemaan toimeen vähemmällä määrällä ravinteita.

C-vitamiini on hyvä esimerkki. On yleisesti tunnettua, että tarvitsemme tietyn määrän C-vitamiinia, jotta vältymme keripukilta. Yhdelläkään karnivoriveteraanilla (pelkkää lihaa 10+ vuotta) ei ole todettu keripukkia, vaikka he eivät ole syöneet C-vitamiinia lisäravinteena ollenkaan.

Lihassa on pieniä määriä C-vitamiinia, varsinkin sisäelimissä, ja se vaikuttaisi riittävän, koska sen ei tarvitse kilpailla hiilihydraattien kanssa.

Täältä voi lukea lisää c-vitamiinista ja karnivorista.

Nämä riippuvat täysin yksilöllisestä terveyshistoriastasi ja kehosi terveystilasta. Joillekin adaptaatiovaihe ei tunnu oikein missään paria väsymyspäivää lukuunottamatta. Toisilla adaptaatiovaihe voi kestää kuusi kuukautta, ja erilaiset oireet voivat liikkua aalloittain parempaan suuntaan. Keskimäärin ihmiset käyvät läpi jotain tältä väliltä.

Adaptaatiovaiheen fysiologisiin oireisiin on kerrottu kuuluvan muun muassa päänsärky, ihottuma, unen laadun muutokset, ruokahaluttomuus, väsymys, pahoinvointi, heikotus, krampit, suonenvedot, sydämentykytykset, ripuli, ummetus, yhtäkkinen jano, kurkkukipu, kylmät väreet, kuiva suu, alentunut suorituskyky, sykkeen nousu, yöhikoilu, lisääntynyt virtsaamistarve, kylmyys / kuumuus, metallinen maku suussa, tiukat leukalihakset, oksalaattien poistumisoireet ja ärtyneisyys.

Adaptaatioon kuuluu myös psykologisia muutoksia. Monet käyvät läpi surutyötä entisen elämän asioista ja painolasteista, joista on luovuttava, taistelevat vanhojen vahingollisten toimintatapojen muuttamisen kanssa, punnitsevat voimavarojaan sosiaalisten paineiden alla ja pohtivat ruoka- ja kehosuhdettaan uudelleen.

Jos odotat parantumista erilaisista vaivoista, paras neuvo on kärsivällisyys. Siinä kestää juuri niin kauan kuin kehosi aikaa tarvitsee. Pitää aina muistaa, että et ole päätynyt nykyiseen terveydentilaasi parissa viikossa, joten on turha odottaa, että parantuminenkaan tapahtuisi parissa viikossa. Kannattaa odottaa, että parantuminen tapahtuu kolme kertaa pidemmässä ajassa kuin toivot… näin voit olla positiivisesti yllättynyt, jos se tapahtuu aikaisemmin.

Yleisimpiä sudenkuoppia joihin saatat kompastua aloittaessasi:

Sprinkleri-ripuli
Karnivori-ruokavaliota aloittaessasi ei kannata luottaa ihan jokaiseen pieruun. Varsinkin ensimmäisen kuukauden aikana suolisto käy läpi isoja muutoksia ja huuhtoo ulos epäpuhtauksia sekä tarpeettomiksi jääneitä hiilihydraatteja käyttäviä suolistobakteereja. Ripuli ei kuitenkaan tarkoita sitä, että karnivori-ruokavalio ei soveltuisi sinulle. Se on todennäköisemmin merkki siitä että suolistossasi oli jo kehittynyt ongelmia ja niistä parantuminen kestää aavistuksen pidempään. Bakteerien vaihtuvuus ja sappinesteiden lisääntyminen ovat yleisin syy ripulille. Jos tilanne pitkittyy tai riistäytyy käsistä voit kokeilla kalsiumin syömistä lisäravinteena. Hyviä kalsiumin lähteitä ovat murskatut kananmunan kuoret ja keittämisestä pehmennetyt luut joita jää yli luuliemen tekemisestä. Jos otat kalsiumia tabletti-muodossa vältä niitä joissa käytetään sidosaineina hydroksimetyyliselluloosaa, titaanioksidia tai rikkioksidia. Myös ruoansulatusta auttavien entsyymien tai probioottien syöminen voi rauhoittaa tilannetta, mutta näihin on harvoin tarvetta ja yleensä lisäravinteisiin tukeutuminen vaikeuttaa syy-seuraussuhteiden selvittelyä.

Ummetus
On hyvä pitää mielessä, että ummetus on ongelma saada uloste ponnistamalla ulos ja se on eri asia kuin vähentynyt ulosteen massa tai ulostamisen tarpeen vähentyminen. On hyvin tavallista, että kun ruokavaliosta poistetaan kuitu, joka suurimmilta osiltaan kulkee sulamattomana suoliston läpi, ulosteen massa pienenee huomattavasti. Tämä voi myös tarkoittaa sitä, että ulostamisen tarve voi harventua ”kolme kertaa päivässä”-tahdista ”kerran kolmessa päivässä”-tahtiin. Tämä on ihan normaalia. Keskimäärin karnivoriruokavaliolla olevat raportoivat ulostavansa kerran 1-2 päivän välein, ilman ponnisteluja.

Jos kuitenkin adaptaatiovaiheen alussa huomaat pinnisteleväsi ulosteen ulos saamisen kanssa on ummetuksen helpottamiseen paras keino lisätä rasvan määrää ruokavaliossa. Mitä rasvaisempi liha, sitä löysempää uloste yleensä on. Myös suolan lisääminen voi auttaa.

Ketoflunssa

Väsymys

Unettomuus

Lihaskrampit ja suonenvedot

Histamiini-intoleranssi

Ongelmia sulattaa rasvaa tai lihaa

Sappikivet

Karnivoria ei pidetä ensisijaisesti laihdutusmenetelmänä, vaikka laihtuminen onkin yleensä parantumisen ja tulehduksen poistumisen sivutuote.

Laihtuminen on hormoni-, ei energiapohjaista. Jokainen meistä voi laihduttaa rajoittamalla energiansaantia, mutta kaikki meistä tietävät, että se ei toimi pitkällä aikavälillä. Jatkuvaa rajoittamista on mahdotonta ylläpitää.

Karnivorilla kannattaa mieluummin keskittyä kehoon: miltä nivelesi tuntuvat, entä kolotukset ja kivut, miltä ihosi tuntuu, miten nukut, minkälainen on energiatasosi, miltä ruuansulatuksessa tuntuu, miltä suolistossa tuntuu, seksihalujen tila… Kaikki näistä muuttuu parempaan päin ilman, että se yleensä näkyy mitenkään vaakalukemissa.

Kannattaa myös mieluummin tunnustella, miten vanhat vaatteet mahtuvat päälle. On hyvin yleistä kuulla, että vaakalukema on pysynyt samana tai jopa noussut, mutta henkilö on silti voinut ostaa numeroa pienemmät housut itselleen.

Karnivorilla lihasmassa ja luuston tiheys kasvaa sekä kehonkoostumus muuttuu. Tällaiset asiat eivät näy vaa’an kautta. Jos siis tunnistat itsesi ihmiseksi, jonka mieliala voi muuttua sekunneissa sen pohjalta, mikä numero vaa’assa näkyy, kannattaa vaa’asta hankkiutua välittömästi eroon.

Kun hormonitoimintasi tasapainottuu ja kehosi ryhtyy luottamaan, ettet enää näännytä sitä ja että ravintoa tulee hyvin ja tasaiseen tahtiin, myös paino lähtee yleensä laskuun. Joillakin se tapahtuu hyvin nopeasti, joillakin ei. Joillakin paino voi jopa nousta ensimmäisen kuuden kuukauden aikana, mutta lähteä sitten hitaaseen ja varmaan laskuun, omaan tahtiinsa, kohti sitä kokoa, jonka kehosi päättää olevan sinulle kaikista terveellisin. Kehosi ei välitä pätkääkään turhamaisista ajatuksista, miltä pitäisi näyttää tai kuinka paljon pitäisi painaa. Mitä se tietää on homeostaasi – keho kulkee aina kohti tasapainoa, kokonaisvaltaista terveyttä. Kun sitä ravitsee hyvin, se ryhtyy automaattisesti kulkemaan kohti terveyttä. Luota kehoosi. Luota prosessiin.

Karnivorissa ei yleisesti suositella pätkäpaastoamista, varsinkaan ruokavalion aloitusvaiheessa, jolloin keholle mieluiten annetaan aikaa ja resursseja adaptoitua. Ei, vaikka paastojaksojen aikana tapahtuvaa autofagosytoosia pidettäisiin kuinka hyvänä tahansa. Keholle kannattaa sallia mieluummin oma aika adaptoitumiseen, oma tahtinsa. Kun luot kehollesi tilan aloittaa omat parantumisprosessinsa, on se myös paras hetki harjoitella kehoyhteyden parantamista, ei hötkyillä ulkoisten viestien mukaan.

Pätkäpaaston määritelmä: ”Pätkäpaasto on yleisnimike ruokavalioille, jotka vuorottelevat paaston ja paastottoman jakson välillä. Pätkäpaastoa voi myös käyttää laihduttamiseen kalorivajeen avulla.”

Paaston määritelmä: ”Paastoaminen on vapaaehtoinen tila, jossa pidättäydytään ruuasta tai juomisesta määräajaksi.”

Avainsanana: vapaaehtoinen.

Karnivorissa syödään, kun on nälkä, ja ei syödä, kun ei ole nälkä. Se ei tarkoita paastoamista. Se tarkoittaa, että ei ole nälkä.

Yleensä karnivoriruokavaliolla pitkään olleet sattuvat luonnollisesti päätymään pätkäpaastoa jäljittelevään ruokarytmiin. Tämä kuitenkin tapahtuu aina kehon ehdoilla, kehoa kuunnellen, ei ulkopuolisen pakotteen kautta. Siihen voi mennä mitä tahansa kuuden kuukauden ja kahden vuoden väliltä. Joillekin se ei tapahdu ikinä. Tämä rytmi pysyy harvoin samana päivästä ja viikosta toiseen, vaan mukautuu vuodenajan, stressitasojen, kuukautiskierron, unen saannin, liikunnan määrän ja niin edelleen mukaisesti.

Joillekin pätkäpaasto ei sovellu ollenkaan. Tällä hetkellä monet pätkäpaastoamiseen liittyvät tutkimukset on tehty miehillä ja vaihdevuoden läpikäynneillä naisilla. Tutkimuksista puuttuu siis iso ryhmä naisia, joiden osalta ei vielä tiedetä, miten pätkäpaasto voi vaikuttaa esimerkiksi naisen hormonitoimintoihin pitkällä aikavälillä.

Edelleen. Kuuntele kehoasi.

Pelkän lihan syöminen kuulostaa rajoitetulta kaikille, jotka elävät vielä harson takana. Kun se harso on nostettu silmiltä, on yhtäkkiä kykeneväinen näkemään, että se on oikeastaan ainoa tapa olla vapaa rajoituksista.

– Margot, 9/09

Karnivoriruokavalion on tarkoitus olla kokonaisvaltainen eliminaatioruokavalio, joka parantaa sekä kehoa että mieltä. Monesti karnivoriruokavaliota kokeilevat sattuvat kuulumaan kahteen erilaiseen ihmisryhmään:

1. Heihin, jotka ovat yksinkertaisesti koettaneet kaikkea. Heillä voi olla pitkä historia erilaisten sairauksien kanssa (ihotaudit, autoimmuunisairaudet, metaboliset sairaudet, suolisto-ongelmat) tai syömishäiriökäyttäytymiseen verrattavia selviytymismekanismeja ruuan ympärillä (ruuan määrän rajoittaminen, ylensyönti, ortoreksia, sokeriaddiktio). Kaikki dieetit on kokeiltu, kaikki lisäravinteet on syöty ja aineenvaihdunta sen kuin hidastuu. Kaapista löytyy kasa reseptilääkkeitä erilaisten vaivojen oireiden lääkitsemiseen. Samat mielen ja kehon sairaudet sen kuin jatkuvat. Ei ole enää mitään menetettävää. Kaikki oljenkorret on käytetty, ja epätoivon partaalla kokeillaan mitä tahansa, kunhan henkiset ja fyysiset kivut saataisiin lopetettua.
2. Heihin, joilla ei ole oikein mitään pakottavaa tarvetta muuttaa mitään, mutta ovat vain uteliaita. Biohakkerimentaliteetilla ja kansalaistutkijan mielenkiinnolla varustettuja käveleviä ihmiskokeita, jotka etsivät tapoja optimoida kognitiivisia kykyjään tai urheilusuorituksiaan.

Näiden kahden ryhmän lisäksi on kolmas ryhmä: He, joilla ei ole ikinä ollut minkäänlaisia sairauksia tai ongelmallista ruokasuhdetta. He, jotka ovat vielä sen verran nuoria tai onnekkaita, että pystyvät ajattelemaan: ”Kompromissien, keskitien ja moderaation pitäisi riittää.” Se on juuri tämä viimeinen ryhmä, jolle karnivori voi näyttäytyä äärettömän rajoittuneelta, dogmaattiselta ja tiukalta.

Karnivoriruokavalio ei ole helppo, mutta monelle se on osoittautunut ainoaksi henkireiäksi ja keinoksi palata takaisin terveiden joukkoon. Se on vaatinut omien pelkojensa kohtaamista, sosiaalisen paineen alla murtumattomuutta ja uskallusta ottaa vastuu omasta elämästään. Kun ihminen ripustautuu viimeisiin oljenkorsiinsa, voivat sieltä käsin tehdyt päätökset ja toimintavat vaikuttaa ulkopuolelta hyvinkin fanaattisilta, koska jaettua kokemuspohjaa ei ole.

47 vuotta karnivoriruokavaliolla ollutta ”Karhua” (The Bear) lainataksemme: ”Vain hyvin harvat teistä pystyvät ylläpitämään tätä ruokavaliota niin kauan kuin minä, tai oikeastaan pystyvät ylläpitämään mitä tahansa ruokavaliota pitkään, jos se on erilainen kuin se, mitä teille syötettiin lapsena. Tämä johtuu siitä, että ruokavalio on opittu lähestulkoon samalla tavalla kuin kieli tai käyttäytymismallit, jotka ovat osa ihmisyyden juuressa olevia sosiaalisia ja kulttuurillisia rakenteita.”

Karnivori on yleensä heille, jotka ovat niin insuliiniresistantteja, aineenvaihdunnallisesti vaurioituneita ja riippuvaisia sokerista, että heidän pitää poistaa kaikki hiilihydraatit ruokavaliosta.

Monien sairauksien runtelema ihminen ryhtyy yleensä ajansaatossa näkemään karnivorin enemminkin vapauttavana kuin rajoittavana, koska se vapauttaa vihdoinkin elämään ilman kipuja ja oireita, se vapauttaa psyykkeen ruuan ympärillä pyörimisestä, vapauttaa tilaa arkeen ja vapauttaa lisää aikaa tehdä kaikkea mitä sairaana ei pystynyt tekemään.

Karnivorista tulee monelle ainoa keino vapautua rajoituksista poistamalla ruokavaliostaan asiat, jotka heille rajoituksia aiheuttivat. He syövät vapaasti ilman rajoituksia, huolta tai syyllisyyttä, ja ruokaa, jota rakastavat. He eivät ole surullisia siitä, että eivät voi syödä laskiaispullaa. He eivät kieltäydy laskiaispullasta, koska ”se ei ole karnivoria”, vaan koska oireiden ja sairauksien palautuminen ei ole sen arvoista.

Kyllä ja ei. Alussa voi tosiaan ilmetä kaikenlaisia mielihaluja ja himoja erilaisia ruokia kohtaan – yleensä sokeristen. Kuitenkin 3–6 kuukauden kokeilujakson aikana mielihalut lopulta katoavat ja saatat yllättyä, kuinka vapauttavalta se voi tuntua. Suurimman osan elämästämme olemme olleet altistuneita todella maukkaille ja vahvanmakuisille ruoille, mikä on johtanut monella riippuvuuskäyttäytymiseen ruuan ympärillä. Siitä tulee asia, joka tietyllä tasolla aina varaa jonkinlaisen tilan ajatuksistamme.

Karnivoriruokavalion kauneus on juuri sen yksinkertaisuudessa. Ajan saatossa makunystyrät vain yksinkertaisesti muuttuvat niin, että kaikki hajut (vaikka irtokarkkien tai munkkien haju) ja ruokien värit tai tietyt tilanteet eivät enää tuota ajatuksia tai mielihaluja.

Yleisesti karnivorit kokevat vaikeaksi kuvailla sitä vapauden tunnetta, kun ruuan ajattelemiseen, valmistamiseen ja ostamiseen käytetty aika vapautuu elämästä johonkin täysin muuhun. Päivän aikatauluja ei enää tarvitse suunnitella ruuan syömisen ja ruuansulatuksen mukaan, ei tarvitse miettiä pitkiä kauppalistoja tai monimutkaisia reseptejä. Kaupassakäynti ei voisi olla helpompaa, kun ostokset löytyvät kaikki yhdeltä, kahdelta osastolta.

Syöt, kun tulee nälkä, lopetat, kun olet kylläinen, ja sen jälkeen yksinkertaisesti jatkat elämääsi ilman minkäänlaisia ajatuksia siitä, että ”nyt olisi vielä mukavaa saada joku makea jälkiruoka”, tai ”ah, voispa keittää kahvit” tai ”nyt pitää kyllä hiukan levätä tätä keskipäivän koomaa pois”.

Perusverenkuvan ja parin hormonin (esim. kilpirauhaspaneli T3-V ja T3-Vr:n kanssa, kilpirauhasen vasta-aineet, CRP, kolesterolipaneli, pitkäaikainen sokeri A1C sekä sukupuolihormonien prekursorina toimiva DHEA) mittauttaminen laboratoriokokeilla voi olla ihan hyvä idea ennen karnivorikokeilun aloittamista. Ne toimivat hyvänä vertailupohjana myöhemmin. Ensimmäiset jatkokokeet kannattaa uusia aikaisintaan kuusi kuukautta karnivorikokeilun aloituksesta. Rasvanpolttoadaptaatioon, hormonitoiminnan tasapainoittamiseen, suoliston mikrobien uusiutumiseen ja uusien solupolkujen muodostumiseen voi mennä aikaa kahdesta kuukaudesta jopa vuoteen. Labrojen ottaminen sen myllerryksen keskellä voi antaa vääristyneitä tuloksia.

Karnivoriruokavaliossa ei pitäisi olla mitään hengenvaarallista. Jos kuitenkin käytät lääkitystä (verenpaine, diabetes, psyyke ja niin edelleen) on tärkeää, että sinä ja lääkärisi olette molemmat tietoisia siitä, mitä pitää ottaa huomioon ruokavalion aloituksessa.

Esimerkiksi verenpainelääkitystä voi joutua joskus vähentämään aika nopeastikin. Myös verensokerin seuraaminen karnivorikokeilun alussa on tärkeää, ja säädellä insuliinia sen mukaan. Psyykelääkkeiden kanssa pitää olla HYVIN varovainen. Lääkityksen säätely pitää tehdä aina lääkärin valvonnan alla siitäkin huolimatta, että saatat huomata mielenterveysoireesi helpottuvan karnivoriruokavalion aloituksen jälkeen.

Realiteetti on kuitenkin sama kuin minkä tahansa ison elämäntapamuutoksen kanssa: mukana tulee aina negatiivisia sivuoireita.

Sinun pitää itse päättää, mitkä näistä (yleensä väliaikaisista) negatiivisista sivuoireista ovat niiden terveyshyötyjen arvoisia, joita karnivoriruokavaliolla voit saavuttaa.

Karnivoriruokavalion aloitettuasi keho tulee käymään isoja adaptaatioita erilaisissa järjestelmissä:

1. Nestetasapaino, mikä voi näyttäytyä dramaattisena painonpudotuksena tai lisääntyneenä virtsaamisen tarpeena, ja tuoda mukanaan liudan oireita, kuten huimausta, päänsärkyä, matalaenergisyyttä tai suonenvetoja.
2. Muuntautuminen hiilihydraatin polttamisesta rasvan polttamiseen energiana. Tämä voi kestää 1–6 kuukautta, ja tuoda mukanaan erilaisia oireita, kuten väsymystä, ylienergisyyttä tai huonounisuutta.
3. Hormonien tasapainoittuminen, joka voi kestää 1–12 kuukautta. Tämä voi tuoda mukanaan esimerkiksi väliaikaisia mielialanmuutoksia, väsymystä tai aivosumua.
4. Kognitiiviset muutokset. Aivoissa tapahtuu isoja muutoksia rasva-adaptaation aikana, kun aivot ryhtyvät saamaan tasaisempaa energiaa ketoaineiden pohjalta sokerin sijaan. Tämä voi tuoda väliaikaisesti mukanaan muun muassa aivosumua, unohtelua tai väsymystä.
5. Sokerista vieroittautuminen voi aiheuttaa erilaisia vieroitusoireita.
6. Suoliston bakteerikannan muutoksia. Kuitua ja hiilihydraatteja käyttävät bakteerikannat kuolevat pois, lihaa ja rasvaa käyttävät bakteerikannat voimistuu. Tämä voi tuoda mukanaan mitä tahansa ruuansulatuselimistön oireita ripulista ummetukseen ja kipuihin.
7. Oksolaattien poitumisoireita. Kaikkien kasvisten poistaminen ruokavaliosta voi joillakin luoda tilan, jossa keho ryhtyy puhdistamaan kertyneitä oksalaatteja pois. Heillä, joilla kehon normaalit oksalaattien poistumismekanismit eivät toimi kunnolla, voi tämä aiheuttaa aalloissa monenlaisia oireita. Poistumissyklit voivat kestää vuosia. Tästä lisää täältä.

On ja ei. Voit tehdä itse johtopäätöksesi tutustumalla ”Tietoa lihasta”-sivuun. Myös Shawn Bakerin carnivore.diet sivustolta löytyy internetin kattavimman tutkimusartikkelien arkiston josta voi kaivaa itsellensä lisätietoa.

Kenenkään ei tarvitse syödä millään määrätyllä tavalla. Emme tuputa karnivoria kenellekään, joka ei koe tarvetta kokeilla sitä. Oma suosituksemme on, että jokainen söisi mahdollisimman paikallisesti vuodenaikojen tarjontaa mukaillen ja välttäisivät viljoja, kasviöljyjä ( / siemenöljyjä) ja prosessoituja tuotteita. Voi olla, että tällaisia perussääntöjä seuraten harva meistä sairastuisi.

Ei sitä tiedä – ehkä karnivori osoittautuu ihmisen optimaaliseksi ruokavalioksi. Mielestämme kuitenkin ihmislajin mukautumiskyky on sen verran hyvä, että on mahdollista, ettemme huomaisi mitään negatiivisia vaikutuksia siitä poiketessa, jos pitäisimme yllä jotain perussääntöjä ruokavaliomme suhteen.

Missä karnivoriruokavalio lopulta loistaa on kehon, aineenvaihdunnan ja ruuansulatuselimistön tasapainoittaminen silloin, kun sairastuminen on jo tapahtunut.

Jos kuitenkin tämänhetkinen ruokavaliosi sopii ja toimii sinulle, jatka sitä!

Se riippuu. Jos haluat syödä sisäfilettä joka päivä ja sinulla on iso perhe ruokittavana, kyllä siitä kalliin saa tehtyä.

Sisäfilepalat ovat kuitenkin turhan kalliita, vaikka niistä puuttuu lihatuotteiden paras puoli: rasva. Onneksi rasvaisempi liha on yleensä kohtuuhintaista. Etsi paikallinen lihatiski ja kysy heiltä halvempia ja rasvaisempia lihapaloja, ja voit yllättyä, kuinka paljon säästöä siitä tulee. Jopa todella halvoista, sitkeistä paloista saa oikein mureita pitkään kypsyttämällä tai painekeittokattilaa käyttäen.

Myös ”punalapputuotteita” on erittäin hyvin tarjolla S- ja K-linjan kaupoissa, ja joskus voi löytää 60 prosentin alennuksella erittäin mureaksi kypsyneitä lihapaloja. Lidlissä on usein entrecôte-pihvitarjouksia jopa 14 euron kilohintaan.

Monet karnivorit perustavat ateriapohjansa jauhelihalle tehden vaikkapa jauhelijapihvejä tai paistamalla jauhelihat pannussa lisäten voita, kananmunia tai juustoa (jos ei ole maitotuotteille allerginen). Se on jo täysin hyvä perusannos päivään.

Sisäelimet ja erikoisemmat osat, kuten kieli tai sydän, ovat yleensä halvempia kuin lihasliha.

Monelta lihantuottajalta saa pyydettäessä lihatilauksen päälle ilmaiseksi luita ja rasvaa. Luista voi keittää erittäin maittavaa luulientä, josta saa tehtyä halvan ja helpon kastikkeen tai keittopohjan lihalle, kun mukaan sulattaa voita ja maustaa suolalla ja pippurilla tai lisää pari kananmunan keltuaista ja kermaa. Jos syöt kanaa, voit myös niistä säilyttää luut pakkaseen ja keittää ne naudanluiden kanssa mukaan luuliemeen. Näin kanaruuista ei jää oikeastaan mitään yli, kaikki tulee käytettyä. Rasvaa voi käyttää paistorasvana, tai siitä voi valmistaa pemmikaania.

Karnivoriruokavalio vähentää napostelua ja heräteostosten tekemistä, jotka yleensä kasvattavat salaa kuukauden ruokabudjettia. Ota myös huomioon, että karnivori voi pitkällä ajanjaksolla vähentää tarvettasi syödä lisäravinteita tai lääkkeitä. Siinäkin säästää rahaa.

Keräämme Saalistajan blogiin pikkuhiljaa erilaisia lihareseptejä ja tapoja valmistaa lihaa.

Lihaa voi valmistaa joko kuivalla lämmöllä (paahtaminen, paistaminen, pikapaistaminen, sous vide ja grillaaminen) tai kostealla lämmöllä (uunissa muhiminen, painekeittokattilassa valmistaminen, keittäminen tai hauduttaminen). Erilaiset valmistusmetodit tulee valita sen pohjalta, kuinka murea lihapala on.

Mureat ja rasvaiset lihapalat, jotka valmistetaan kuivalla lämmöllä, tuottavat pehmeän ja mehukkaan tuloksen. Sitkeämmät palat voidaan valmistaa kostealla lämmöllä, jotta sidekudos pehmenee ja pinta ei kuivu.

Ketoosi on tila, jossa keho vaihtaa käyttämään ketoaineita energiana glukoosin sijasta. Ketoosi on hyvin tehokas energiankäyttötila keholle, varsinkin aivoille.

Karnivoriveteraanien mukaan ketoaineita ei pidetä niin välttämättöminä karnivoriruokavaliolla kuin ketogeenisen ruokavalion seuraajat yleensä kokevat. Täten karnivorit hyvin harvoin jaksavat mittailla ketoaineiden määrää tai välittävät niistä ylipäätään. Karnivorilla yleensäkin vältetään asioiden mittaamista ja mittatulosten ympärillä neurotisoimista.

On hyvin todennäköistä, että karnivoriruokavaliolla olet kevyessä ketoosissa, mutta kuinka tärkeää se loppujen lopuksi on, on vielä kiistanalaista.

Jos oletetaan, että olet lukenut tarpeeksi ja olet vakuuttunut, että lihansyönti oli esi-isiemme ruokavalio, voidaan ajatella, että lapset ovat vain pieniä ihmisiä, joille sopii esi-isiemme ravinto siinä missä sinullekin. Karnivoriruokavalio ei tehnyt minkäänlaista vahinkoa inuiittien ja Maasai-heimon lapsille, joten on vaikea kuvitella, että siitä olisi mitään haittaa meidänkään lapsillemme.

Monet karnivorivanhemmat raportoivat, että heidän lapsillaan esiintyy hyvin harvoin jos ollenkaan keskittymishäiriökäyttäytymistä, eivätkä yleensä saa flunssakauden tartuntoja.

Monet karnivorivanhemmat myös ihmettelevät, miten nykypäivänä on täysin normaalia syöttää lapsille muroja, vehnää, vaaleaa leipää, pizzaa, karkkia ja soodajuomia, mutta lihan syöminen nähdään ongelmana.

Yleensä kuitenkin karnivorivanhemmat päätyvät lapsiensa suhteen harjoittamaan lähemmäs ketovore-ruokavaliota (ketogeenistä karnivorea) johon sisältyy ajottaiset alhaisen glykeemisen indeksin hedelmät, proteiinijauheet, jotkut juurekset ja/tai riisi.

Voit. Internetistä löytyy jo monia kokemuskertomuksia karnivori-raskauksista ja monet ovat pystyneet ylipäätään tulemaan raskaaksi vasta karnivori-ruokavalion aloitettua. Monesti karnivori-ruokavaliota tituleerataan ”hedelmällisyysruokavalioksi” koska se on poikkeuksellisen tehokas ruokavalio hormonitoiminnan tasapainoittamisen kanssa. Tunnettuja karnivori-raskauksia ovat Kelly Hoagan jolla on takana kolme täysin karnivori-raskautta ja viime aikoina myös lääkärien Ken Berryn ja Robert Cywesin vaimot ovat syöneet karnivori-ruokavalion mukaisesti raskauksiensa aikana.

Yleensä tosin on huomattu, että varsinkin 1. kolmanneksen aikana tuleva pahoinvointi laittaa raskaana olevat muuttamaan ruokavaliota lähemmäs ketovorea.

Tämä riippuu ja on asia jonka kanssa sinun kannattaa tehdä omia kokeiluja. Jos sairastat monia autoimmuunisairauksia ja suolistosi on huonossa kunnossa, tai kärsit pahoista psyykkisistä ongelmista, voi olla, että joudut enemmän tai vähemmän pitäytymään karnivori-ruokavaliolla pitääksesi sairaudet remissiossa.

Yleensä kuitenkin voit 6kk-1v vuoden puhtaamman karnivori-kokeilun jälkeen (tai sitten kun sairauksien oireet ovat olleet poissa tarpeeksi kauan) voi ryhtyä koittamaan ruoka-aines kerrallaan mitkä aiheuttavat oireita ja mitkä eivät. Asian kanssa ei kannata kuitenkaan hötkyillä vaan mennä rauhassa ja vakaasti omaa kehoa ja mieltä kuunnellen.

Syöt lisää lihaa tai eläintuotteita niin paljon kunnes mielihalut menevät pois. Mielihaluja yleensä nousee ensimmäisen 6kk aikana karnivori-ruokavalion aloittamisesta, kun kehosi vielä käy adaptaatiota läpi. Voit rauhassa luottaa siihen, että mielihalut poistuvat pikkuhiljaan elämästäsi kunhan pidättäydyt karnivori-ruokavaliolla tarpeeksi kauan.

Ennen uskonnon ja sen kaikkien erityispiirteiden tuloa ei koskaan ole ollut kasvisyöjäyhteiskuntaa. Jokainen kulttuuri meidän aikaamme saakka on tuntenut lihan parantavat voimat, ja jopa Charak Samhita, muinainen ayurvedinen teksti, tiivistää sen: ”Kehon edistämiseen ja ravitsemiseen mikään muu ruoka ei ole parempaa kuin liha.”

Itse asiassa jopa viljapohjaisia ruokavalioita voitaisiin pitää muoti-ilmiöinä, koska maatalous ei yleistynyt ennen kuin noin 10 000 vuotta sitten, mikä ei ole tarpeeksi pitkä aika minkään lajin sopeutua uuteen ruokailutapaan. Totuus on, että olemme aina syöneet lihaa. Se on ainoa ravinnonlähde, joka on ollut saatavilla meille kaikilla aikakausilla, leveysasteilla ja vuodenaikoina, ja mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä vähemmän kasveja on saatavilla.

Jos katsotaan luutietoja ja muita todisteita esi-isiltämme, on melko selvää, että arvostetuimmat ruokamme olivat aina eläinperäisiä.

Tämä on mielenkiintoinen kysymys, jonka vastaus avaa valtavan pandoran lippaan, jota harvat koskaan harkitsevat. Menneinä aikoina – jopa muutama vuosikymmen sitten – maailma oli hyvin erilainen paikka ympäristörasitteiden näkökulmasta. Mietitään mitä kaikkea rasitteita kehollemme on alkanut tulemaan pelkästään viimeisen 100-vuoden aikana:

Sähkömagneettiset Taajuudet (EMF): Matkapuhelintornien, WiFi-verkon, matkapuhelinten ja muiden langattomien laitteiden leviäminen on merkittävästi lisännyt altistumistamme sähkömagneettiselle säteilylle, joka voi häiritä solujen ja mitokondrioiden toimintaa.

Keinotekoinen valaistus: Laajalle levinnyt loisteputkien, LED-lamppujen ja muiden keinotekoisten valonlähteiden käyttö on häirinnyt luonnollisia vuorokausirytmejä jolla on laaja-alaiset terveysvaikutukset yleisterveyteen.

Vuodenkiertoon perustuva syöminen: Globalisaation myötä perinteiset ruokavaliot, jotka noudattavat vuodenkiertoa ja kausiluonteisia ruokia, ovat vähentyneet, mikä on muuttanut tapojamme syödä ja voi vaikuttaa aineenvaihduntaan, hormonitoimintaan ja yleiseen terveyteen.

Muovit sekä hormonaaliset häiritsijät: Muovien keksiminen ja laaja käyttö ovat tuoneet haitallisia kemikaaleja, kuten BPA ja ftalaatteja, ympäristöön ja kehoomme. Mikromuoveja löytyy nyt vedestä, ruoasta ja jopa ilmasta, jota hengitämme. Muoveissa, kosmetiikassa ja teollisuustuotteissa esiintyvät kemikaalit, kuten bisfenoli A (BPA), dioksiinit ja ftalaatit, voivat häiritä hormonijärjestelmää, aiheuttaen lisääntymisongelmia ja muita terveysongelmia.

Prosessoidut elintarvikkeet Geenimuunnellut organismit (GMO): Voimakkaasti prosessoitujen elintarvikkeiden, jotka sisältävät lisäaineita, säilöntäaineita, keinotekoisia makuja ja transrasvoja, kehittäminen ja kulutus ovat myötävaikuttaneet lihavuuteen, aineenvaihduntahäiriöihin ja kroonisiin sairauksiin. GMO käyttöönotto maataloudessa on herättänyt huolta niiden pitkäaikaisista terveysvaikutuksista, mukaan lukien mahdollinen allergisoivuus ja vaikutukset suoliston terveyteen.

Teollinen saastuminen, lääkkeiden jämät: Teollisen toiminnan kasvu on johtanut saasteiden, kuten raskasmetallien (lyijy, elohopea), hiukkaspäästöjen ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) lisääntymiseen, jotka voivat vahingoittaa hengityselinten ja sydän- ja verisuonijärjestelmän terveyttä.

Lääkkeiden laaja käyttö on johtanut jäämien päätymiseen vesistöihin ja ympäristöön, mikä voi aiheuttaa antibioottiresistenssiä ja hormonaalisia häiriöitä.

Henkilökohtaiset hoitotuotteet ja puhdistusaineet sekä sisäilman saasteet: Synteettisten kemikaalien käyttö henkilökohtaisissa hoitotuotteissa (esim. parabeenit, sulfaattiyhdisteet) ja kodin puhdistusaineissa (esim. valkaisuaine, ammoniakki) on lisännyt altistumista hormonihäiritsijöille ja muille haitallisille aineille. Synteettisten rakennusmateriaalien, kotitalouskemikaalien ja huonojen ilmanvaihtojärjestelmien käyttö on lisännyt altistumista sisäilman saasteille, kuten formaldehydille ja radonille.

Antibiootit, kasvivuojeluaineet ja synteettiset lannoitteet maataloudessa: Antibioottien laajamittainen käyttö karjataloudessa on edistänyt antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien lisääntymistä, mikä on merkittävä uhka ihmisten terveydelle. Synteettisten lannoitteiden laaja käyttö maataloudessa on johtanut maaperän köyhtymiseen, veden saastumiseen valumien kautta ja luonnollisten ravintoainekiertojen epätasapainoon. Synteettisten torjunta-aineiden, rikkakasvien torjunta-aineiden ja sienitautien torjunta-aineiden käyttö maataloudessa on lisännyt altistumista haitallisille kemikaaleille, kuten glyfosaatille, joka voi vaikuttaa hormonijärjestelmään ja yleiseen terveyteen.

Raskasmetallit: Lisääntynyt altistuminen raskasmetalleille, kuten arseenille, kadmiumille ja lyijylle saastuneen veden, ruoan ja ilman kautta, voi johtaa erilaisiin kroonisiin terveysongelmiin, mukaan lukien neurologiset ja sydän- ja verisuonitaudit.

Terveys ei riipu pelkästään ruokavaliostamme, ja jopa viimeaikaiset esi-isämme elivät paljon lähempänä luontoa kuin me. Tämä tarkoittaa, että meidän on oltava paljon tarkempia niissä tekijöissä, jotka ovat hallinnassamme, ja sen seurauksena voimme ottaa vähemmän vapauksia ruokavalion suhteen. Pidätkö kännykästäsi ja haluat jatkaa sen käyttöä? Hyvä, mutta sinun täytyy tasapainottaa tilanne vähentämällä hiilihydraattien ja kasvien määrää ruokavaliossasi sekä miettiä fiksumpia tapoja käyttää sitä ilman että se häiritsee vuorokausirytmiäsi.

Harvat ihmiset tietävät, että lääkäreillä on hyvin vähän, jos lainkaan, koulutusta ruokavalion suhteen seitsemän tai useamman opiskeluvuoden aikana lääketieteellisessä tiedekunnassa, ja sekin perustuu vanhaan vähärasvaisuuden myyttiin, joten he ovat viimeisiä henkilöitä, joilta kannattaa hakea ravitsemusneuvoja.

Usein sanotaan, että tutkimustulosten vieminen kliiniseen käytäntöön kestää keskimäärin 17 vuotta¹. Tällainen keskimääräisen 17 vuoden viiveen konvergenssi kätkee alleen monimutkaisuuksia, jotka ovat merkityksellisiä politiikan ja käytännön kannalta ja jotka hyötyisivät syvemmästä ymmärryksestä.

On aiheellista myös miettiä, että jos pelkästään tutkimustuloksen saaminen kliiniseen käyttöön kestää 17 vuotta niin kuinka monta vanhaan tietoon liittyvää myyttiä jatkaa edelleen elämistä (esim. vähärasvaisuuden myytti) sillä tasolla lääkärikuntaa jolla ei ole aikaa tai insentiiviä päivittää tietoaan. Puhumattakaan mitä tapahtuu sitten kun tätä tietoa päivitetään hallinnollisella tasolla vielä hitaammin.

”Vanhan myytin” ympärille kasvaa ajansaatossa myös muita instituutioita joilla on mm. taloudellinen motiivi pitää kiinni vanhasta tiedosta, eikä päivittää sitä. Kuinka monta rypsi- ja rapsiöljy-yritystä luulet haluavan lopettavan liiketoimintansa luettuaan uusimpia ja riippumattomia tutkimuksia siitä miten vaarallisia ne oikeasti ovat terveydelle? Kuinka paljon luulet heillä olevan motivaatiota tuottaa myös omaa tutkimustulosta omien tuotteidensa terveellisyydestä? Mitä ajattelet sen vaikuttavan asiaan siinä vaiheessa kun valtio alkaa myös antamaan tukea näille yrityksille kansanterveyden nimissä?

Tähän voisi verrata esim THL:n ruokaympyräsuosituksia joita päivitetään vuodesta toiseen sisältämään entistä enemmän kasvis-, että viljaruokia vaikka tutkimukset ovat hyvin kiistattomasti näyttäneet jo yli 20 vuoden ajan, että vähähiilihydraattinen ruokavalio on huomattavasti terveellisempää kaikilla mittaustasoilla.

Itseasiassa juuri päinvastainen on totta. Saalistajan Kansat-sivulta voit lukea kattavasti erilaisten lihansyöjäkulttuurien terveystutkimuksista ja historiasta.

Inuiiteilla oli kuitenkin keskimääräisesti lyhyempi eliniänodote, mutta tämä johtui pääasillisesti lapsikuolleisuudesta, onnettomuuksista ja bakteerisairauksista jotka alensivat keskiarvoa. Arktiset alueet ovat myös hyvin ankara ympäristö, josta todisteena oli monet tutkimusmatkailijat jotka kuolivat keripukkiin yrittämällä selvitä mukana tuomien kasvipohjaisten ruokiensa kanssa. Joten 50-vuotiaaksi eläminen sellaisessa ympäristössä on ihan kiitettävä tulos.

Kuitenkin jos tarkastelemme inuiitteja jotka elivät 70- ja 80-vuotiaiksi, voimme todeta, että suurimmaksi osaksi he olivat täysin vapaita kroonisista sairauksista. Suurin osa inuiittien terveyttä tutkivista tutkimuksista tehtiin kauan sen jälkeen kun modernit ruuat kuten viljat ja prosessoidut tuotteet olivat ehtineet kauppareittien kautta inuiittien luokse. Siinä vaiheessa, niinkuin muuallakin maailmassa, alettiin jo nähdä inuiittien sairauksien määrän nousu.

Aasialaisilla on usein vähemmän kykyä lihota tai ainakin vähemmän sietokykyä lihavuudelle. Jotkut ihmiset voivat olla melko terveitä ylipainosta huolimatta, mutta geneettisestä riippuen on olemassa painoraja, jossa aineenvaihduntasairaus ilmenee. Joillakin se voi olla 127 kiloa, mutta toisilla vain 64 kiloa. Aasialaisilla se on asteikon alapäässä. Maailmassa on silti monia hoikkia diabeetikkoja, ja paljon heitä on Aasiassa. Pelkkä hoikkuus ei takaa mitokondrioiden terveyttä. Myös heidän ruokavalionsa on usein esitetty virheellisesti. Katso alla oleva kysymys sinisistä alueista.

Itse asiassa sinisten alueiden väestön ruokavalio on vuosien varrella raportoitu virheellisesti, jotta se sopisi kätevästi kasvissyönti- ja vegaanipropagandaan. Kiina-tutkimus (The China Study), johon väitteet ovat perustuneet, on laajasti kumottu, koska se perustuu valikoidusti poimittuihin tietoihin (katso lisää Denise Mingerin artikkeleista), ja okinawalaiset, joiden väitetään olevan kasvissyöjiä, söivät itse asiassa paljon kalaa ja porsaanlihaa. Todennäköisempi selitys heidän pitkäikäisyydelleen on, että heidän elinympäristössään ja elämäntavoissaan oli monia tekijöitä, jotka myötävaikuttivat heidän pitkäikäisyyteensä: heillä on yleensä kulttuureja, joissa on vahva yhteisöllisyyden tunne, he elävät aktiivista ulkoilmaelämää, ja ehkä kaikkein merkittävin tekijä (joka usein jätetään huomiotta) on, että heidän ympäristönsä ja vetensä oli pääosin vähädeuteriumista.

Sinisten alueiden ihmiset, jotka muuttavat pois, kuolevat yleensä saman ikäisinä kuin niiden alueiden ihmiset, joille he muuttavat.

Kuitu on jännä juttu, koska sitä pidetään välttämättömänä ravintoaineena, mutta se ei sisällä lainkaan käyttökelpoista ravintoa ihmisille. Joten miten se voi olla ravintoaine? Lyhyt vastaus on, että et tarvitse kuitua, se ei ole välttämätöntä ja se voi jopa aiheuttaa haittaa.

Et tarvitse kuitua saadaksesi suolesi toimimaan; itse asiassa kuitu voi aiheuttaa ummetusta. Tämä on osoitettu kliinisissä tutkimuksissa, joissa on havaittu, että kuidun vähentäminen ja poistaminen parantaa ja voi täysin poistaa ummetuksen oireet. Tilannetta voidaan verrata ruuhkaan moottoritiellä: miten sen korjaisit? Tulisiko sinne ajaa mahdollisimman paljon autoja, jotta ruuhka purkautuisi? Ei todellakaan. Paksusuolemme kuivaa ohutsuolesta tulevan nestemäisen jätteen ja poistaa sen lopulta. Paksusuolen tehtävä on vetää vettä tästä nesteestä ja säilyttää se kehossa. Miksi siis yritämme nopeuttaa tätä prosessia ja taistella omaa anatomiaamme ja fysiologiaamme vastaan? Jos syöt tarpeeksi rasvaa, tämä pitää ulosteesi pehmeänä, riippumatta siitä, kuinka kuivunut se on. Lisäksi jotkin suolistosi bakteerit saattavat pystyä hajottamaan osan kuidusta, vaikket itse pysty, ja tuottavat metaanikaasua, joka aiheuttaa turvotusta ja hidastaa peristaltiikkaa eli suoliston liikettä, hidastaen sitä entisestään. Ihmiset eivät pysty sulattamaan kuitua emmekä saa siitä ravintoa, joten miksi syödä sitä?

Miljoonia vuosia sitten meillä oli pitkänomainen umpisuoli, samanlainen kuin nykyisillä gorilloilla ja simpansseilla, jossa säilytettiin bakteereja, jotka pystyivät sulattamaan kuitua ja tuottamaan sivutuotteena lyhytketjuisia rasvahappoja. Ajan saatossa bakteerit kuolivat, ja esi-isämme ja nykyiset kasvinsyöjäeläimet sulattivat ja käyttivät ne proteiinina. Joten vaikka he söivät kuitua, he sulattivat/käyttivät siitä vain rasvan ja proteiinin. Tämä ei ole enää mahdollista meille, koska umpisuolemme on nyt surkastunut umpilisäke, joka on menettänyt kykynsä toimia kuitua hajottavien bakteerien säilytyspaikkana. Tämä johtuu siitä, että esi-isämme eivät ole syöneet kuitua ruokavalionsa perusosana miljooniin ja miljooniin vuosiin. Jos emme ole tarvinneet sitä koko tuona aikana, miksi tarvitsisimme sitä nyt?

Toinen kuituun liittyvä ongelma on, että se on itse asiassa antiravinne. Koska se on sulamatonta, se voi muodostaa verkon ruoansulatuskanavassa, joka estää syömäsi ruoan sulamisen ja imeytymisen. Jos syöt roskaa ja sokeria, tämä voi olla hyödyllistä, mutta jos syöt vain hyödyllisiä ruokia, jotka eivät sisällä haitallisia aineita, tämä ei ole sinun etusi mukaista. Lisätietoja tästä aiheesta saat katsomalla Zoe Harcomben videon ”What about fiber?” YouTubessa. Hän menee paljon yksityiskohtaisemmin asiaan, ja videon katsomisen jälkeen et enää epäröi luopua kuidusta.

Todellinen syy, miksi ihmiset kärsivät ummetuksesta nykyään, on se, että he eivät syö tarpeeksi rasvaa, ei kuitua.

Vaikuttaisi siltä, että karnivori-ruokavaliolla oleva keho käsittelee c-vitamiinia eri tavalla. C-vitamiini auttaa kollageenin tuotannossa ja on tärkeä osa valtimoiden ja ihon hyvinvointia. Se myös auttaa yhteyttämään L-karnitiinia, yhdistettä joka auttaa meitä polttamaan rasvaa siirtämällä rasvoja mitokondrioon. Kun syö karnitiinirikasta ravintoa, keho tarvitsee vähemmän C-vitamiinia yhteytykseen. Karnitiinia vapautuu näin kollageenin tuotantoon ja muihin tärkeisiin prosesseihin. Mitkä ruoka-aineet sisältävät eniten karnitiinia? Eläintuotteet, tietenkin. Tämä voi olla selitys sille, miksi C-vitamiinia tarvitaan vähemmän karnivori-ruokavaliolla.

Eläinrasvoja: silavaa, läskiä, laardia, gheetä tai voita. Voit kerätä pekoninrasvat pekoneista purkkiin ja käyttää niitä paistaessa. Tehdä luulientä ja kerätä pintaan kerääntyvä rasva paistorasvana.

Pääasiallisesti vettä. Kupliva vesi on myös ok.

Veden kanssa toimii sama sääntö kuin ruuan kanssa. Juo kun on jano, lopeta kun ei ole enää jano. Ei mitään laskentoja, että on ”pakko saada x-kuppia päivässä vettä”. Liiallinen veden juonti voi johtaa elektrolyyttien epätasapainoittumiseen. Muutenkin voit huomata että karnivorilla ollessasi tarvitset vähemmän vettä kuin sekaruokavaliolla. Se yleensä on suhteessa suolan käytön määrästäsi. Rasva on myös kosteuttavaa itsessään.

Suomessa on yksi läpinäkyvin ja puhtain lihantuontato koko Euroopassa. Yleissääntönä voisi siis pitää, että osta sitä lihaa mihin sinulla on varaa. Monet ostavat lihansa tukkureilta suoraan isoissa määrissä kerrallaan, tai metsästävät punalapputuotteita kaupoista iltaisella.

Toki syömällä luomusti tuet suomalaisia pientuottajia, jotka tekevät kaikkensa eläintensä hyvinvoinnin eteen ja yrittävät kasvattaa niitä kestävien periaatteiden mukaisesti. Mutta jos olet opiskelija, tai sinulla on iso perhe ruokittavana, niin keskity ensisijaisesti siihen, että pysyt budjetissasi ja tervehdyt. Muiden huolehtimiseen riittää aikaa myöhemminkin.

Ajoittainen kuivien ja makeuttamattomien alkoholijuomien käyttö voi soveltua joillekin karnivori-ruokavaliolla. Tämä on täysin omasta kehostasi kiinni.

Adaptiovaiheen aikana kannattaa alkoholin käyttöä kuitenkin välttää.

Pahimmat vaihtoehdot ovat kaikki kaljat, jopa kevytkaljat, makeat viinit ja kaikki juomat jotka sisältävät hiilihydraatteja.

Juomat kuten rommi, viski, gin ja vodka eivät sisällä hiilihydraatteja. Mutta viski on tehty viljakasvista ja voi joillakin triggeröidä autoimmuunisairauksien oireita.

Olethan myös varovainen alkoholimäärien ja juontinopeuden kanssa. Koska karnivori-ruokavaliossa ei ole hiilihydraatteja, käsittelee maksa alkoholin aina ensimmäisenä. Ei ole siis mitenkään tavatonta, että karnivori-ruokavaliolla tulet humalaan huomattavasti helpommin ja kärsit pahemmista krapuloista kuin ennen. Aloita varovasti ja hitaasti, ettei mene heti ensimmäisestä filmi poikki.

Alkoholi toki myös lisää mielihalujen määrää, ja täten voi myös toimia ikävänä porttina natcholautasen äärelle. Sillä on myös selvä kyky hidastaa painonlaskua ja tulehduksien postumista.

Lyhyt vastaus on, että lisäravinteita ei tarvitse karnivori-ruokavaliolla. Alun adaptiovaiheen aikana voi olla, että tarvitset väliaikaisesti lisää suoloja tai magnesiumia, mutta vain jos sinulla tulee pitkittyneitä oireita jotka viittaavat niiden tarpeeseen (krampit, ketoflunssa, ummetus jne). Hyvin harvoin näillekkään on kuitenkaan tarvetta.

Jos haluat testata vaikuttaako suolojen/elektrolyyttien ottaminen adaptiovaiheen oireisiin niin tee se harkiten ja älä vedä överiksi. Aina on kuitenkin mahdollisuus, että sotkemalla ulkopuolisten ärsykkeiden kanssa esimerkiksi kehon elektrolyyttitasapainoa voit vain hankaloittaa asioita ja pitkittää oireita. Kehosi tekee kuitenkin jatkuvasti työtä adaptoituakseen uuteen tilanteeseen, harkitse missä menee sen prosessin tukemisen ja häiritsemisen ero.

Karnivori-ruokavalio on kuitenkin ravintoaineiltaan niin rikas, että ruuasta oikeasti saa kaiken tarpeellisen.

On hyvin yleistä kuulla karnivori-veteraaneilta, että ennen karnivori-ruokavalion aloitusta kaapit olivat täynnä kaikenlaisia lisäravinnepurnukoita, mutta niiden käyttö vähentyi olemattomiin mitä pidemmin karnivorilla on.

Kannattaa myös muistaa, että monilla ihmisillä on huonontunut kyky sulattaa ruokia suoliston tulehduksen vuoksi, joten yleensä lisäravinteet vain kulkevat ruuansulatuselimistön läpi ilman imeytymistä. Tämän pitäisi parantua hiljalleen karnivori-ruokavaliolla, joka on hyvin suoliston terveyttä edistävä.

Monet lisäravinteet sisältävät myös säilöntä-, väri- ja täyteaineita jotka voivat itsessään aiheuttaa oireita herkimmille.

Karnivori-ei ole lääkevastainen ruokavalio. Se on lääkevastainen vain kaikkia turhia lääkkeitä kohtaan ja niitä lääkkeitä kohtaan jotka on määrätty vain oireiden poissapitämiseen, ei juurisyyn hoitamiseen. Ei ole myöskään ennenkuulumatonta, että yksilö jolla on epätavallisen rankka terveyshistoria voi tarvita erikoisapua tai erikoislisäravinnekuuria korjatakseen pois akuutimmat oireet joita ei pelkkä ruokavaliomuutos pysty korjaamaan itsenään.

Edelleen, tee niinkuin sinulle tuntuu parhaimmalta. Jos vielä 6kk karnivori syömisen jälkeen kärsit epätavallisista oireista kannattaa käydä läpi Saalistajan lääkäri ja vaikuttajat listaa ja katsoa löytyisikö sieltä konsultaatioapua.

Karnivorille yleensä lisäravinteena toimii ajottainen maksan syöminen, joka on ravinnerikkaimpia eläintuotteita maapallolla.

Maitotuotteiden käyttö on myös yksilökohtaista. He joille maito ei tuota immunijärjestelmään ongelmia yleensä käyttävät karnivorilla homogenoimatonta ja pastöroimatonta kermaa, voita ja kovia (raaka)juustoja. Jos saat käsiisi tilamaitoamaitoa (”raakamaitoa”) voi myös sitä kokeilla. Jos kuitenkin olet ollut karnivorilla pidemmän aikaa ja et näe toivottuja tuloksia on suositeltavaa aivan ensimmäiseksi kokeilla maitotuotteiden poistamista parin kuukauden ajaksi.

Makeutusaineet ovat kyseenalaisia. Yleensä niiden käyttöä vältetään karnivorilla, sillä monet kokevat niiden ylläpitävän epätervettä addiktiota makeaan.

Mutta tässäkin, niinkuin kaikessa muussakin täällä sivustolla pätee sama sääntö: Tee mikä sopii sinulle parhaiten. Jos ajoittainen karppisokerin käyttö auttaa sinua henkisesti pysymään karnivorilla, tai auttaa sinua alun adaptiovaiheen läpi niin siitä vaan. Jos kuitenkin huomaat jossain vaiheessa, että et saa sellaisia terveyshyötyjä karnivorelta kuin toivoisit niin tiedät ainakin minkä pois jättämistä voit kokeilla ensimmäisenä.

Mausteet ovat yleisesti OK, mutta kaikki eivät siedä niitä. Maustemäärät ovat yleensä niin pieniä, että niillä ei ole vaikutusta. Poikkeuksena ovat ihmiset, joilla on vakavia autoimmuuniherkkyyksiä taustalla ja jotka reagoivat kasvikunnan tuotteisiin. Jos aloitat karnivorin juuri saadaksesi selville, mille ainesosille olet herkkä, kannattaa kokeiluvaiheen alussa jättää pois kaikki mausteet paitsi suola. Suolaakin suositellaan käytettävän yleensä oman maun mukaan.

Kahvi on myös valinnainen riippuen siitä miten kehosi sitä kestää. Monet karnivorit päätyvät jossain vaiheessa ainakin kokeilemaan kahvin pois jättämistä ja seuraamista onko sillä vaikutusta omaan kehoon. Monilla kahvin juonti myös luonnollisesti vähenee mitä kauemmin karnivorilla on.

Alussa monet juovat kahvinsa rasvakahvi muodossa tai opettelevat juomaan kahvia mustana.

Maukkaan rasvakahvin saa sekoittamalla mukaan ruokalusikallisen voita ja vaikka ripaus kermaa. Kun kahvin vielä sekoittaa sauvasekoittimella tai tehosekoittimella tulee siitä parempaa kuin kahviloiden cappuchinot.

Maidottoman rasvamaidon saa tehtyä sekoittamalla joukkoon joko kokonaisen kananmunan tai pelkän keltuaisen.

Löydät erittäin laaja tietopaketti ”Kasvien haitat”-sivulta. Suosittelemme tutkimaan siis ne läpi.

Autoimmuunisairauksien esiintyvyys on kasvanut räjähdysmäisesti viimeisten 40 vuoden aikana, kun ruokavalioomme on tullut vähemmän lihaa ja enemmän viljoja, kasveja, sokeria ja siemenöljyjä. Valitettavasti saatavilla olevat lääketieteelliset hoidot ovat kalliita ja ne hoitavat oireita, mutta eivät pääse ongelman juurisyihin. Lisäksi niillä on monia erittäin haitallisia sivuvaikutuksia, jotka voivat olla pahempia kuin itse sairaus.

Olemme kuitenkin hoitaneet näitä sairauksia tehokkaasti yli 100 vuotta optimaalisella ravitsemuksella. 1800-luvun newyorkilainen lääkäri James H. Salisbury ² havaitsi, että sairauksia kuten Crohnin tauti, haavainen paksusuolentulehdus, nivelreuma ja kihti voitiin saada remissioon antamalla potilaille pelkästään punaista lihaa ja vettä.

Dr. Salisbury loi Salisbury-pihvin, joka on käytännössä rustotonta jauhelihaa, jotta vakavista suolistovaivoista kärsivät, kuten Crohnin tauti tai haavainen paksusuolentulehdus, voisivat imeyttää kaiken syömänsä lihan ja antaa suolen levätä ja parantua.

Tämä menetelmä on nykyään uudelleen löydetty kymmenien tuhansien autoimmuunisairauksista kärsivien keskuudessa ympäri maailmaa, ja se on myös nykykirjallisuudessa. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että Crohnin tautia sairastavien asettaminen elementaaliruokavalioon, joka on jauhettu, prosessoitu ruokavalio, joka sisältää vain välttämättömät makro- ja mikroravinteet, oli parempi hoito Crohnin taudin akuuttiin kipukohtaukseen kuin steroidit kuten prednisoni, jotka ovat tähän asti olleet kultainen standardi.

Tämä tarkoittaa, että väärien ruokien välttäminen on parempi hoito kuin steroidit. Eikö tämä tarkoita, että ruoka aiheuttaa sairauden? Mikä on lähempänä alkeisruoka-aineista, ellei rasvainen pihvi? Rasvainen liha on ainoa ravinnonlähde, jolla voi elää koko elämänsä optimaalisesti ilman lisäaineita tai ravintolisiä. Se on alkuperäinen alkeisruokavalio.

Muut tutkimukset, jälleen Crohnin taudin kanssa, osoittavat, että pelkästään hiilihydraattien ja kuidun poistamisella ruokavaliosta voidaan pitää ihmiset remissiossa ilman lääkitystä jopa 51 kuukautta, yli 4 vuotta. Vertailuryhmässä, joka ei poistanut hiilihydraatteja ja kuitua, remissio kesti keskimäärin 0 kuukautta. Tämä tarkoittaa, että jokin hiilihydraateissa tai kuidussa, tai niiden mukana tulevassa, saa kehosi reagoimaan ja kehittämään autoimmuunisairauden, ja poistamalla ne poistetaan sairausprosessi.

Nämä sairaudet eivät siis vaikuta olevan varsinaisesti sairauksia, vaan myrkytyksiä ja aliravitsemusta. Liiallinen määrä kasveja, joita emme ole biologisesti suunniteltu syömään, ja liian vähän lihaa, joka tarjoaa välttämättömiä ravintoaineita terveyden optimointiin. Reagoimme näihin haitallisiin kemikaaleihin sopimattomissa ruuissa, joita syömme, ja kehomme reagoi tavoilla, joita kutsumme sairauksiksi.

Kyllä. Lue lisää Saalistajan sivulta: Liha ja mielenterveys.